Tänä vuonna Pet Rescue Finland täyttää 10 vuotta. Kun allekirjoitimme yhdistyksen perustamiskirjan 12.12.2015, emme osanneet vielä aavistaa, että edessämme olisi vuosikymmen täynnä sitoutuneisuutta, oppimista, kyyneleitä, naurua – ja ennen kaikkea: yli 2300 koiran ja kissan matkaa omiin pysyviin koteihinsa Suomessa.
Olemme kiitollisia siitä, että halu auttaa yksittäisiä eläimiä on kasvattanut meistä ison yhdistyksen, joka on edistänyt kokonaisen maan eläinsuojelutilannetta adoptioilla, sterilointiprojekteilla, tarhojen auttamisella ja rakentamisella sekä vaikuttamisella yhteistyössä viranomaisten ja muiden yhdistysten kanssa.
Olemme siellä, missä tilanne on vaikein ja haasteita on eniten. Olemme siellä, missä tapahtuu ikäviä asioita, missä ei löydy yhtä oikeaa vastausta ongelmiin. Olemme siellä, missä ei ole siistiä ja kivaa ja helppoa. Kasvu on ollut vaikeata ja olemme tehneet virheitä. Yritämme, erehdymme ja opimme. Yhdestä asiasta voimme olla varmoja. Aloitimme toimintamme kymmenen vuotta sitten, koska halusimme auttaa eläimiä. Halu auttaa ei ole kadonnut mihinkään vuosien varrella.
Juhlavuoden kunniaksi yhdistyksen perustajajäsenet – perhe johon kuuluu Heidi, Jorma, Marjatta ja Liisa – tekivät matkan takaisin sinne, mistä kaikki alkoi: Lesen tarhalle Vilnassa, Liettuassa. Lese oli ensimmäinen yhteistyökohde, joka uskoi meihin, kun meillä ei ollut vielä kokemusta, mutta meillä oli halu auttaa. Ja tuo luottamus muutti kaiken.
Tässä raportti matkastamme – mutta ennen kaikkea kiitos teille, jotka olette tehneet nämä kymmenen vuotta mahdolliseksi.
Lesen tarha – paikka, jossa kaikki alkoi
Kun astuimme tarhalle, vastaanotto oli lämmin ja välitön – aivan kuin edellisestä vierailusta olisi kulunut vain viikko.
Kohokohtia:
-Otimme uudelleen saman valokuvan, joka otettiin 10 vuotta sitten ensimmäisellä käynnillä.
-Toimme lahjaksi kuvataulun, jossa oli kuva jokaisesta Lesen tarhalla asuneesta koirasta ja kissasta joka löysi kodin Suomesta. Tarhan omistaja muisti jokaisen Suomeen lähteneen eläimen nimen ja tarinan.
-Keskustelimme siitä, miten tarhan toiminta on muuttunut: häkit ovat edelleen siistit, hajua ei enää ole lainkaan, eläimiä on vain vähän – ja yksi koirista oli lähdössä omaan kotiin seuraavana päivänä.
Keskusteluissa muistimme myös yhden vaikeimman hetkemme. Ensimmäisenä toimintavuotena kolmas Suomeen tullut koira pääsi karkuun uudelta omistajaltaan ja jäi auton alle. Tunsimme suuren vastuun Suomeen tulevien koirien elämästä ja olimme jo lopettamassa toimintaa sen seurauksena.
Lesen tarhan omistaja pysäytti meidät:
”Älkää luovuttako. Apua tarvitsevia koiria on paljon ja teidän työllänne on valtava merkitys.”
Tuo tuki auttoi meitä jatkamaan – ja ilman sitä ei olisi PRF:ää siinä muodossa kuin se on tänään.
Luottamus kestää – yhteistyö jatkuu. Tarha pärjää jo omillaan, mutta yhteys on säilynyt vahvana. He tietävät, että jos apua tarvitaan, PRF on valmis auttamaan. Ja me tiedämme, että opimme heiltä yhä uutta.
Ympyrä sulkeutuu: samasta paikasta, josta kaikki alkoi, meille avautuu uusi mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta.
Lehdistö paikalla, tarinamme herätti valtavaa kiinnostusta
Vierailumme Lesen tarhalla sai yllättävän paljon huomiota. Paikalle saapui kolme televisiokanavaa sekä kaksi lehdistö toimittajaa. Toimittajien kysymykset veivät meidät kymmenen vuoden taakse. Toimittajia kiinnosti erityisesti:
Miksi suomalaiset haluavat auttaa Liettuan kodittomia koiria?
Miten Suomessa on onnistuttu poistamaan katukoirat kokonaan?
Mikä on ollut yhdistyksemme rooli muutoksen käynnistäjänä?
Toimittajat olivat vaikuttuneita myös siitä, miten pitkäjänteisesti PRF on tehnyt sterilointiprojekteja Liettuan maaseudulla – asia, jonka tärkeys ymmärretään nykyään koko maassa.
He kuuntelivat pitkään ja sydämellisesti. Yksi toimittajista totesi, ettei ollut koskaan kuullut vastaavanlaista tarinaa: pieni ryhmä suomalaisia, jotka päättävät muuttaa tuhansien eläinten kohtalon pysyvästi.
Kymmenessä vuodessa Liettua on muuttunut – ja me olemme olleet osa muutosta
Vierailulla pohdimme, mitä kaikkea on tapahtunut vuodesta 2015:
-Katukoiria ei enää näy Vilnassa eikä muissakaan kaupungeissa.
-Liettualaiset adoptoivat koiria.
-Liettualaiset vaativat muutoksia maansa huonoon eläinsuojelutilanteeseen.
-Sterilointiohjelmat ovat vakiintuneet ja ihmiset ymmärtävät sterilointien tärkeyden.
-Sirutuspakko on tullut voimaan.
-Lainsäädäntö kehittyy edelleen – seuraavaksi tavoitteena on ketjukoirien täyskielto.
Kaikissa näissä muutoksissa meillä on ollut oma roolimme. PRF on ollut edelläkävijänä mukana juuri siellä, missä apua on tarvittu eniten.
2300 pelastettua koiraa – luku, joka pysättää
Kun kerroimme tarhavierailun aikana toimittajille, että suomalaisiin koteihin on päätynyt yli 2300 Liettuan koiraa, kaikki hiljenivät. Heidän mukaansa määrä on ”järisyttävä” ja kertoo siitä, miten pieni pohjoinen maa voi muuttaa kokonaisen eläinsuojelukentän suuntaa.
Ihmetystä herätti myös kotihoitajuus – eli vanhojen, ujojen ja muuten vaikeasti adoptoitavien koirien ottaminen Suomeen kotihoitoon etsimään omaa kotia – esimerkkinä 86-vuotiaan perustajajäsenemme Marjatan panos: yli sata hoitokoiraa hänen kotonaan vuosien varrella. Miten hän on jaksanut auttaa vuosikaudet ja mitä kotihoitajuuden tarina kertoo vapaaehtoistyöstä? “Olen kiitollinen siitä, mitä olen oppinut ihan jokaiselta kotihoitokoiraltani”, kertoi Marjatta, “jokainen koira on oma yksilönsä”.
Meillä on vielä paljon työtä edessä ja paljon koiria pelastettavana. Yhdenkään koiran ei pidä asua yksinäisenä, nälkäisenä ja kylmissään pihan perällä ketjussa kiinni, ilman mahdollisuutta liikkua ja etsiä ruokaa ja suojaa. Kaikkien haasteiden keskellä tiedämme aina, mikä on tärkeää ja miksi yhdistyksemme on olemassa. Näitä koiria haluamme auttaa, täällä on sydämemme.
Uusi tavoitteemme: ”Tarhat tyhjiksi koira ja kylä kerrallaan vuoteen 2036 mennessä”
Kerroimme tarhavierailun aikana liettualaiselle lehdistölle strategisen tavoitteemme, joka on tehdä Liettuan tarhoista tarpeettomia vuoteen 2036 mennessä. Saavutamme tämän tavoitteen johdonmukaisella työllä, johon kuuluu adoptioiden lisäksi sterilointiprojektit ja apu tarhoille.
Toimittajat kuvasivat tavoitetta kunnianhimoiseksi, jopa rohkeaksi – juuri sellaiseksi, joka herättää toivoa ja saa ihmiset toimimaan yhdessä.
Kiitos jokaiselle mukanakulkijalle.
Tämä matka oli paljon enemmän kuin vierailu tarhalle.
Se oli peili siitä, mitä olemme yhdessä saaneet aikaan:
-tuhansia pelastettuja eläimiä
-parantunut eläinsuojelukulttuuri
-kehittynyt lainsäädäntö
-vahvistunut yhteistyöverkosto Liettuassa
-ja ennen kaikkea: yhteisö, jossa jokaisen osuus on tärkeä.
Ilman teitä ei olisi Pet Rescue Finlandia
Ilman teitä nämä 2300 koiraa eivät olisi löytäneet kotejaan.
Kiitos ensimmäisestä kymmenestä vuodesta – ja kiitos kaikesta siitä, mitä vielä rakennamme yhdessä.
Lämpimin terveisin,
Pet Rescue Finland ry:n perustajat
Heidi, Jorma, Marjatta ja Liisa
Linkit PRFstä kirjoitettuihin lehtijuttuihin:
https://wilno.tvp.pl/90448190/litewskie-psy-znajduja-nowe-zycie-dzieki-rodzinie-z-finlandii
