Ihanan kauttamme tulleen Kiiran omistaja Ilona kävi miehensä kanssa yhteistyötarhallamme Mazas Draugaksesssa, mistä heidän koira on lähtöisin. He olivat mukana pelastamassa koiria ja rakentamassa uutta tarhaa ja tässä heidän tunnelmia matkalta.
Elokuu 2023
Piti hetki jäsennellä ajatuksia elokuun alun viikonloppu reissusta Mazas Draugasin tarhalle, ennen kuin lähti tekemään kirjoitusta.
Tämä oli meille ensimmäinen Liettuaan tarhoille suuntaava reissu. Perheemme kolmesta rescuesta vanhin eli Kiira on täältä kotoisin ja kävimmekin katsomassa paikkaa, mistä hänet löydettiin. Cara ja Luna ovat myös Liettuasta mutta Penkta Kojan tarhalta, mutta sinne emme tällä reissulla vielä ehtineet. Koirat jätimme reissun ajaksi kotiin hyvään hoitoon.
Reissu on tosiaan laittanut ajattelemaan monenlaisia juttuja.
Yllä olevissa kuvissa vas. Kiira 2016 pelastushetkellä ja oik. Kiiran vanha koti mitä kävimme nyt yhdessä katsomassa. Onneksi se oli tyhjä eikä siellä ollut uutta asukasta!
Kiitollisuus
Ilman näitä mahtavia ihmisiä ketkä eläimiä auttavat, meillä ei olisi Kiiraa. Maailman parasta Kiiraa. Koiraa, joka pelastaa muita kadonneita koiria metsästä tai kuuntelee kärsivällisesti ääneen lukemaan opettelevan lapsen harjoituksia. Tuo iloa meille joka päivä. Kiitos siitä mitä teette, Anzelica (tarhan omistaja), Liisa, Heidi ja Jorma (Pet Rescue Finlandin perustajajäseniä) – olette kaikki ihan huipputyyppejä ❤️
Oli myös niin mahtavaa, kun Merlina-koiran (myös Liettuasta) omistajat Tutta ja Sanna oli tehnyt tarhalle uusiin lämmitettyihin koppeihin upeat lattiat – epoksipinnoite oli superhelppo siivota, varsinkin kun lauantaina illalla haimme vielä lisää sopivia siivousvälineitä – kiitos Heidille shoppailuseurasta!
Ja mikä porukka meitä tarhalla oli koolla, olette täyttä kultaa jokainen!
Riittämättömyys
Pieni hetki tarhalla ja olisi ollut niin paljon tehtävää. Monta juttua pitäisi korjata tai rakentaa, hankkia tai huoltaa. Pari päivää ei riitä mihinkään. Ei tarhalla, mutta ei myöskään adoptoitavan koiran kanssa. Parissa viikossa ehkä ehtisi tehdä monta juttua, mutta sitten budjetti puuttuu (eikä tärpännyt edes se lotto, vaikka sen kesken reissun laitoin vetämään).
Kärsivällisyys
Ihailen Anzelikan kärsivällisyyttä neuvotella omistajien kanssa koirien luovuttamisesta. 12 koiran pihalta saatiin neljä koiraa turvaan sitkeän neuvonpidon ja kärsivällisen työn seurauksena. Hiljalleen, muutama kerrallaan, koirat tuodaan turvaan. Anzelica ❤️
Vaan myös tarhan kunnostuksessa pitää olla kärsivällinen, kun aika, raha ja resurssit ei riitä kerralla kaikkeen. Tämä on yhtä pitkä projekti, kuin koiran adoptio. Hetkessä ei tule valmista ja takapakkejakin saattaa matkalla olla. Meidän kuopuskoiralla meni kaksi vuotta kotiutumiseen, joten tarhan kanssa on hyvä tehdä myös pidemmän aikavälin suunnitelmia, eikö? Ehkä voisimme tehdä ensi kesänä jonkin tiettyyn tehtävään/rakentamiseen yms. kohdennetun talkooreissun isommalla porukalla? Suunnitellaan etukäteen mitä tehdään ja voidaan saada isoja juttuja aikaan!
Pihan koiria!
Oikeudenmukaisuus
Onko oikein, että koirat viedään omistajan pihalta tarhalle, missä on paljon koiria jo valmiiksi ja tiloja vielä rakennetaan/kunnostetaan? On.
Tarhalla koirat saavat ruokaa, suojaa sekä niitä ulkoilutetaan (usein tosin vapaaehtoisten voimin). Oli hyvin iso ero pihalla kettingin päässä tai tarhalla olevan koiran välillä.
Halu alkaa rikolliseksi
Kyllä, tekisi mieli pelastaa (eli varastaa) koirat huonoista oloista omistajista piittaamatta, erityisesti silloin, kun he pitävät koiria pihalla sairaina eivätkä anna lupaa viedä koiraa hoidettavaksi. On todella rankkaa jättää näitä koiria pihoille. Mutta pitää muistaa, että vaikka osa jää vielä pihoille, ne saavat kuitenkin käyntien yhteydessä matokuureja, ulkoloishäätöjä ja ruokaa ja ne yritetään saada tarhalla seuraavalla kerralla.
Ja muuten, sen riiviökolmikon eli Tupu, Hupu ja Lupu-vauvat olisi kyllä voinut varastaa Suomeen uuteen kotiin ihan helposti – melkoinen sydänten murskaajien kolmikko ❤️
Yksi ”Tupusta, Hupusta ja Lupusta”
Pikainen yhteenveto:
- Kannattiko lähteä?
Kyllä! - Särkyikö sydän?
Kyllä, mutta se myös oli tulvillaan hyviä tunteita, mehän sentään pelastettiin viisi koiraa lauantain aikana. Yhden Riepu-reppanan, jolla oli pepussa haavaumat, talutimme mieheni kanssa yhdessä autolle. Sydäntä särki, mutta samalla se täyttyi paremman toivosta. - Mitä tekisin toisin?
Toisin pehmeissä paketeissa olevia märkäruokia metallipurkkien sijaan. Ne on paljon kätevämpiä, kun vieraillaan pihoilla ruokkimassa koiria. Ja varaisin aikaa vähintään kaksi kokonaista, mielummin jopa kolme tai neljä päivää aikaa tarhalle, että ehtisi tehdä enemmän. - Mitä toivoisin jatkossa?
Että kaikki kynnelle kykenevät kävisivät tarhalla. On tosi silmiä avaavaa nähdä, mistä nämä koirat tulee ja millaisia matkoja koirien kanssa tehdään ennen kuin yhteinen polku omassa uudessa kodissa alkaa. Ei ole ihme, jos koira stressaa tullessa. Eihän nämä koirat ole olleet esimerkiksi autossa välttämättä koskaan aiemmin, saati sitten saaneet paljon ruokaa tai kulkeneet lenkillä hienoissa valjaissa ja remmeissä. Ja toivoisin ettei yhtään koiraa adoptoida hetken mielijohteesta, vaan harkitaan todella, todella ja vielä kerran todella tarkoin, onko valmis antamaan koiralle aikaa sopeutua jopa koko koiran lopun elämän ajan. Toivoisin, ettei yksikään pelastettu koira päädy kotiin, jossa nopeasti todetaan, että ei tämä ollutkaan sitä mitä haluttiin. Nämä kun eivät ole heti ns. ”kotivalmiita”, iso osa on ihan pellosta repäistyjä. Kirjaimellisesti
Että sellainen reissu. Kannatti ehdottomasti lähteä.
Uutta matkaa suunnitellen ja ensi kesän lomaa odotellen ☀️
Ilona
