Ensimmäisenä toimintavuotena tutustuimme myös toiseen koiratarhaan Vilnassa eli Tautmilaksen tarhaan. Koiratarhan silloinen johtaja Zivile on rautainen eläinsuojelija ja tähän päivään asti ystävämme ja tukijamme. Emme ikinä unohda sitä näkyä, kun Zivile ulkoilutti kahdeksaa koiraa kerrallaan, kun saavuimme ensimmäiselle tutustumisvierailulle. Opimme myös pian, että Zivile ei ikinä jutellut meidän kanssamme, ennen kuin kaikki koirat olivat ulkoilleet, saaneet päivittäiset rapsutukset ja ruokansa. Ensin eläimet, sitten ihmiset. Lue alta Zivilen terveiset Pet Rescue Finlandille 10-vuotisjuhlien kunniaksi.
”Vaikka en ole ollut aktiivisesti mukana suojelutyössä useisiin vuosiin, haluan silti käyttää tämän tilaisuuden kiittääkseni koko Pet Rescue -tiimiä siitä uskomattomasta työstä, jota he ovat tehneet näiden kymmenen vuoden aikana.
Tutustuin Pet Rescue Finland -tiimiin suomalaisen valokuvaajan Sallan kautta. Salla auttoi meitä tuohon aikaan kuvaamalla eläimiä Tautmilaksen tarhalla. Muistan hänen sanoneen minulle: “Tunnen naisen nimeltä Liisa, joka on alkanut etsiä suomalaisia koteja liettualaisille koirille. Välitän yhteystietosi hänelle, jotta voitte tavata.” En olisi koskaan kuvitellut, että tästä kasvaisi näin suuri ja upea projekti.
Kymmenen vuotta sitten, kun työskentelin Tautmilaksen tarhalla, kohtasimme paljon sydäntäsärkeviä tarinoita. Tarhat olivat täynnä paitsi vanhoja ja arkoja koiria, myös ystävällisiä nuoria koiria. Tuohon aikaan Liettuassa kahden vuoden ikäistä koiraa pidettiin monien mielestä jo “liian vanhana”. Toki tilanne Liettuassa on sittemmin parantunut huomattavasti, mutta silloin, kun yksi toisensa jälkeen koiramme – jotka olivat jo viettäneet vuosia tarhalla – löysivät kodin, se tuntui todella unelman toteutumiselta.
Aluksi jotkut vapaaehtoiset suhtautuivat epäilevästi ja kysyivät, miksi lähetämme koiria “johonkin tuntemattomaan paikkaan” ilman, että olimme edes tavanneet näitä ihmisiä. Jopa melko huvittavia kysymyksiä esitettiin, kuten: “Syövätkö suomalaiset koiria?”
Kaikki epäilykset kuitenkin katosivat, kun ensimmäiset koirat lähtivät uusiin koteihinsa Suomeen ja aloimme saada terveisiä ja valokuvia, joista näkyi, kuinka hyvin koirat elivät.
Sen jälkeen vapaaehtoiset saattoivat jopa sanoa minulle: “Tämä koira ei voi jäädä Liettuaan – hänen täytyy lähteä Suomeen!”
Näiden kymmenen vuoden aikana on tapahtunut paljon ja moni asia on muuttunut, mutta on todella upeaa nähdä, kuinka paljon Pet Rescue Finland -tiimi on kasvanut ja kuinka monet vapaaehtoiset matkustavat nyt itsenäisesti Liettuaan auttamaan tarhoilla. Se työ, jota Pet Rescue Finland -tiimi tekee, on äärimmäisen tärkeää ja arvokasta liettualaisille tarhoille, sillä suomalaiset tarjoavat esimerkin seurattavaksi ja vahvan tuen, johon voi nojata.
Suurkiitos koko tiimille kodittomien eläinten auttamisesta Liettuassa – me todella tarvitsemme sitä. Sydämeni pohjasta toivon, että unelmanne Liettuan tarhojen tyhjentämisestä toteutuu!
Kuvassa olen yhdessä vapaaehtoisen Giedrėn kanssa saattamassa aivan ensimmäisiä koiria matkalleen Suomeen.”
