Usein kysytyt kysymykset
Rescuekoira ei välttämä ole aina hyvä ensisijainen vaihtoehto ensimmäiseksi koiraksi – toki tämä riippuu täysin koirasta, perheestä ja siitä kuinka koiraan ollaan valmiita sitoutumaan.
Rescuekoiran lähtökohdat, traumaattiset kokemukset, stressaava tarhaelämä ja hylätyksi tuleminen ovat asioita, jotka voivat vaikuttaa tavalla tai toisella koiran elämään koko hänen elinajan. Tämän vuoksi rescuekoira tarvitsee erityisen paljon ymmärrystä, kärsivällisyyttä sekä sitoutuneisuutta.
Rescuekoiralla voi olla myös erilaisia erityistarpeita ja vaatimuksia, joita kaikki perheet ja kodit eivät välttämättä pysty täyttämään – esimerkiksi koiralla on tiedettävästi joku rotutyypillinen ominaisuus tai luonteenpiirre, josta yhdessä tarhan kanssa haluaisimme, että myös tulevalla kodilla olisi käytännön kokemusta.
Toki koiratkin ovat yksilöitä ja joidenkin rescuekoirien kotiutuminen on käynyt varsin mutkattomasti. Aina olisi kuitenkin hyvä varautua siihen, että asiat eivät mene suunnitellusti. Kun tarjoaa kodin rescuekoiralle, ottaa samalla tietoisen riskin, että uusi perheenjäsen tulee vaatimaan ehkä enemmän, kuin koira, jolla ei ole samanlaista taustaa ja historiaa.
Ei ole kuitenkaan kiveen hakattu etteikö rescuekoira voisi myös sopia ensikoiraksi. Lähdetään kuitenkin aina liikkeelle siitä mitä koira tarvitsee.
Joskus voi hyvinkin olla, että koira on päässyt Liettuassa vaikka kotihoitoon ja osoittautunut poikkeuksellisen tasapainoiseksi ja sopeutuvaiseksi kotiloissa tai arjen muutoksissa. Esimerkiksi tällaisten tietojen valossa voisi olla mahdollista, että sopivanlainen perhe voisi adoptoida rescuen ensikoiraksi. Perhe-ehdokkaat valitaan aina kullekin koiralle laadukkaan adoptioprosessin kautta, jossa myöskin karsiutuu sellaiset hakijat, joita ei nähdä koiralle potentiaaliseksi kodiksi.
Jokainen koira on oma yksilönsä ja on aivan mahdotonta sanoa varmuudella etukäteen tulevatko jotkut tietyt koirayksilöt keskenään toimeen. Siihen vaikuttaa niin yksilöiden luonteenpiirteet ja menneisyys sekä kokemukset toisista koirista, mutta myös ympäristö, ihmiset sekä koiran mahdollinen stressi ja fyysinen tai henkinen terveydentila.
Kun koira tulee tarhalle, saattaa se olla alussa stressaantunut ja epäileväinen tai pelkoaggressiivinen toisia koiria kohtaan. Silloin koira pidetään erillään muista, kunnes stressitasot laskevat. Usein koirat kuitenkin tottuvat toistensa seuraan ja voidaan näin ollen laittaa asumaan samaan aitaukseen parin muun koiran kanssa.
Joskus käy kuitenkin myös niin, että seura alkaa ottamaan päähän ja koirille syntyy keskenään riitoja. Koirien keskinäisissä suhteissa tapahtuu siis ihan yhtä paljon muutoksia, kuin ihmistenkin.
Tarhaoloissa pystytään joskus näkemään, onko koira dominoiva, alistuva tai vetäytyvä vai kenties rennon leikkisä muita koiria kohtaan. Muista kuitenkin, että koiran luonteenkuvaus on aina vain arvio, joka on tehty rajallisissa tarhaoloissa ja koiran todellinen luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa.
Kissojen ja koirien suhde on kovin monimutkainen ja se riippuu täysin yksilöistä. Tarhaoloissa elävästä koirasta on mahdoton sanoa, miten hän reagoi kissoihin kotioloissa. Osaamme kuitenkin yleensä kertoa, jos koiralla näyttäisi olevan kova metsästysvietti ja taipumus lähteä jahtaamaan pienempiä eläimiä. Jos koirassa on selvästi terrieri- tai huskyrotuyyppillisiä piirteitä, emme suosittele kissaperhettä.
Voidaan sanoa, että jo aiemmin koiriin tottunut kissa helpottaa tilannetta, mutta ei automaattisesti kerro sitä että kissa ja koira tulisivat keskenään toimeen. Koiran uuden ihmisen tuleekin osata tutustuttaa perheen kissa sekä koira toisiinsa kärsivällisesti sekä turvallisesti ja tehdä myös varasuunnitelma sen varalle, jos eläimet eivät tulekaan toimeen keskenään.
Kuten sivuillamme lukee, emme adoptoi koiriamme perheisiin, jossa on alle kouluikäisiä lapsia. Kouluikäisten lasten ja nuorten kanssa on myös pohdittava tarkoin, miten yhteiselo tulisi toimimaan rescuekoiran kanssa. Rescuekoiran saapuminen perheeseen on asia, jossa koko perheen on oltava täysillä mukana.
Tarhakoirilla on yleensä vain vähän kokemusta erilaisista ihmisistä, jonka vuoksi lasten äänet sekä eleet saattavat olla pelottavia. Vaikka koira olisi ollut ystävällinen lapsille tarhalla, on yhdessä tiiviisti eläminen eri asia. Koira voi myös kotiutuessaan alkaa puolustamaan omiaan resurssejaan, joka voi aiheuttaa vaaratilanteita.
Sekä koiran että lapsen turvallisuuden huomiointi on keskeissä roolisssa heidän tutustuessaan toisiinsa. Ennen kuin koira on alkanut ajan ja kokemuksen kautta luottamaan myös perheen pienempiin – saa varautua siihen, että vaaratilanteita voi tulla. Voi hyvinkin olla että jos lapsi alkuun vaikka pelkästään kulkee liian läheltä omalla pedillään tai sohvan nurkassa makoilevaa koiraa, voi koira kokea tämän uhaksi ja puolustautua hyökkäämällä.
Ennakointi on siis kaiken a ja o. Aikuinen on aina vastuussa siitä, ettei jätä lasta ja rescuekoiraa vahtimatta samaan tilaan ja pyrkii omalla toiminnallaan minimoimaan kaikki riskit, jotka voisivat johtaa esim. siihen että koira joutuisi puolustamaan itseään tai omia resurssejaan ja sen seurauksena hyökkäämään ja pahimmassa tapauksessa jopa puremaan lasta.
Pyrimme joka tapauksessa valitsemaan lapsiperheisiin mahdollisimman rentoja sekä rohkeita koiria, joilla on ollut jo joitakin kontakteja lapsiin. Huomioithan kuitenkin että tarhaolosuhteet eivät ole normaali tilanne koiralle, jonka vuoksi koiran käyttäytyminen omassa kodissa voi olla jopa täysin päinvastaista, kuin tarhalla.
Tätä on lähes mahdoton todeta tarhaoloissa elävästä koirasta. Tarhoilla saattaa olla jopa 100 koiraa, jotka kaipaavat huomiota ja haukkuvat kommunikoiden keskenään tai ohi menevälle ihmiselle.
Koiran ensimmäinen kuukausi uudessa kodissa on yleensä kuitenkin melko hiljaista aikaa. Sen jälkeen koira rohkaistuu ja alkaa löytää oman äänensä.
Kotioloissa on paljon uusia ääniä sekä ärsykkeitä, joille koirat haukkuvat. Se kuitenkin yleensä vähenee, kun koira oppii tutustumaan eri ääniin ja niiden lähteisiin ja oivaltaa etteivät ne ole uhka tai vaara. Jotkut rescuekoirat voivat myös olla ylivirittyneitä, jolloin reagointi erilaisiin ärsykkeisiin on madaltanut – tämä tarkoittaa yleensä myös enemmän haukkumista.
Koiran reagoimista eri ärsykkeisiin voidaan vähentää tai lievittää eri keinoin, mutta on hyvä huomioida, että koiralle luontainen tapa kommunikoida ja ilmaista itseään on nimenomaan haukkuminen.
Koiria ei ole mahdollista opettaa sisäsiisteiksi tarhoilla. Suosittelemmekin siis lähtemään siitä olettamuksesta, että uusi perheenjäsenesi ei ole sisäsiisti. Sisäsiisteys, kuten moni muukin asia, on koiran omistajan vastuulla oleva koiralle opetettava taito. Se tulee opettaa koiralle kärsivällisesti ja positiivisin metodein.
Rescuekoira on aikuinen koira, joka on jo omaksunut tarpeiden tekemisessä tarhan tavat. Tämän vuoksi sisäsiisteyden harjoittelu uudessa kodissa voi vaatia jopa enemmän, kuin koiranpennun kanssa, joka ei ole omaksunut vielä entuudestaan mitään muita tapoja toimia.
On myös hyvä huomioida, että jopa kotihoidossa oleva koira – joka on ehkä saanut hyvän alun sisäsiisteydelle – saattaa unohtaa taitonsa uuden paikan ja tilanteen aiheuttaman stressin vuoksi. Hyvä on muistaa että kenelle tahansa koiralle voi tulla myös missä tahansa iässä sellaisia terveydellisiä vaivoja, jotka saattavat vaikuttaa koiran pidätyskykyyn hetkellisesti tai jopa pysyvästi.
Koira tunnistusmerkitään mikrosirulla heti tarhalle saapuessa. Siinä vaiheessa eläinlääkäri arvioi koiran iän koiran hampaiden kunnon ja yleisen terveydentilan perusteella. Koiraa ei kuitenkaan vielä siinä vaiheessa tunneta kovinkaan hyvin ja hän voi olla huonossa kunnossa: sairas, pelokas, laiha ja likainen.
Kun koiraan tutustutaan paremmin, voidaan ikäarvio tarkastaa uudelleen. Jos koira alkaa ajan kanssa olemaan leikkisä, kunto alkaa kohoamaan paremman ruoan sekä hoivan avulla, voidaan koiran silloin ajatella olevan arvioitua nuorempi.
Tarhalle tulleelle koiralla voi myös ilmetä sellaisia terveysseikkoja, jotka puoltavat koiran olevan arvioitua vanhempi. Myös käytös ja aktiivisuustaso voi muuttua siihen suuntaan, että koira on oletettavasti luultua iäkkäämpi.
Alle 3-vuotiaan sekä yli 8-vuotiaan koiran ikä on melko helpompi arvioida. Niiden välimaasto on haastavampaa. Sinun tulee siis olla tietoinen, että koirasi ikä on vain arvio ja todellinen ikä saattaa heittää.
Tarhat ostavat sekä saavat lahjoituksina eri merkkisiä koiran kuivamuonia. Yhteinen tekijä ruoalle on kuitenkin se, että se on aina ”super premium” laatuista.
Kuivamuonat sekoitetaan keskenään ja annetaan koirille kerran päivässä. Koska koirien ympärillä on tarhalla muitakin koiria, harva ryhtyy nirsoilemaan ruoasta. Kotioloissa tilanne on kuitenkin eri.
On siis hyvä huomioida, että emme pysty kertomaan tarkoin mitä ruokaa koira on tarhalla syönyt.
Tarhan pienet potilaat, pennut sekä seniorit saavat usein purkkiruokaa. Samoin myös koirat, jotka syövät huonosti. Tarhalta löytyy aina myös muutama terveysongelmainen koira, jotka saavat esimerkiksi raakaruokaa. Kaikista erikoisruokavalioista ilmoitetaan myös uudelle omistajalle.
Ennen tarhalle tuloaan koirat ovat yleensä asuneet huonoissa olosuhteissa ja heidän ravintonsa on koostunut ihmisen ruuantähteistä, perunankuorista, leivänkannikoista ja joskus jopa pelkistä jauhoista.
Tarhakoirien huono entinen elämä näkyy erityisesti hampaiden kunnossa. Koirilla on runsaasti hammaskiveä ja yleensä myös ientulehdus. Hampaat voivat olla päällisin puolin hyväkuntoiset, mutta juurissa voi olla jopa mätäpaiseita, jotka näkyvät vain hammasröntgenillä. Hampaat saattavat olla kuluneet, koska koira on syönyt ketjuaan tai jopa kiviä. Useilla koirilla on myös purentavika sekä puuttuvia hampaita, joiden juuret ovat jääneet ikeneen ja tulehtuneet.
Koirien hampaat pyritään puhdistamaan aina koiran steriloinnin / kastroinnin yhteydessä. Vain tietyissä tapauksissa huonoja hampaita voidaan poistaa turvallisesti hammaskiven puhdistuksen yhteydessä. Jos klinikalla ei ole hammasröntgeniä tai hampaan poistoon tarvittavia laitteita, tilanne voi vain pahentua, jos esimerkiksi poistettavan hampaan juuresta jää paloja ikeneen.
Hampaiden suhteen pyydämme adoptioperheitä varautumaan perusteelliseen tarkastukseen ja hammashuoltoon Suomen puolella. Käytä aina hammashoitoon erikoistuneen eläinlääkärin palveluita. Koiran hampaiden kunto vaikuttaa koiran yleisterveyteen sekä mielenterveyteen erittäin paljon. Hammaskipu on krooninen kiputila ja koira ei osaa kertoa meille, että sen suuhun sattuu. Muista, että usein käytösongelmienkin taustalla on koiran kipu. Siksi tarhakoiran hammashuolto Suomen puolella on erityisen tärkeää.
Liettualaiset tarhakoirat ovat pääosin usean polven sekarotuisia. Useat koiranomistajamme ovat tehneet koiralleen Suomessa DNA testejä ja niistä jopa 70% on ollut ”itäeurooppalaista kyläkoiraa” tai määrittelemättömiä rotuja.
Liettuan maaseudulla on paljon pieniä koiria, joilla on lyhyet jalat, lähinnä mäyräkoiratyyppisiä koiria ja kiinanpalatsinkoiria. Isoissa koirissa on usein erilaisia husky- ja saksanpaimenkoiramixejä.
Yllättävän moni pikkuinen liettualaiskoira on ollut kova hiirimetsästäjä Suomeen tullessaan. Emme osaa sanoa, onko kyseessä aina synnynnäinen vietti vai maaseudulla opittu tapa.
Varaudu siis siihen, ettei koiraasi voi ehkä koskaan pitää vapaana metsäpoluilla tai kesämökillä. Koiran koulutus, ikä sekä sitoutuminen omistajaansa voivat toki vähentää riistavietin intensiivisyyttä ajan myötä.
Tarhaoloissa koiran riistaviettiä on lähes mahdotonta huomata. Joskus koira pääsee kotihoitoon, jossa voidaan huomata esimerkiksi sen innokkuus jahdata kissoja tai kanoja.
Usein koira tuodaan tarhalle, koska koira on omistajallaan päässyt irti ketjusta ja tappanut kanoja. Vaikka tämä on ihmisten mielestä varsin ei toivottua toimintaa, täytyy ymmärtää, että tämä on taas koiran näkökulmasta aivan luontaista, koiralle lajityypillistä käyttäytymistä. Ihmisen tehtävä on huolehtia ettei riistaviettinen koira pääse satuttamaan muita eläimiä.
Tarhalle tulevat koirat eivät pääsääntöisesti osaa kävellä talutushihnaan kytkettynä, vaikka koiralla olisi ollut omistaja ennen tarhalle tuloa. Koiristaan luopuvat perheet eivät yleensä ole olleet kiinnostuneita koiransa perustarpeista, kuten päivittäisistä kävelylenkeistä.
Onneksi tarhoilla on vapaaehtoisia, jotka vievät koiria lenkille. Näissä tilanteissa koira pääsee tutustumaan kaulapantaan ja talutushihnaan sekä kokeilemaan hihnassa kulkemista.
Yhteistyötarhoissamme on myös paljon eroja. Joillakin tarhoilla on paljon vapaaehtoisia ja jopa palkattu oma koirankouluttaja. Toisilla tarhoilla toimitaan erittäin vähäisillä resursseilla ja koirat ulkoilevat itsekseen pihalla eikä työntekijöillä ole aikaa ulkoiluttaa koiria remmin kanssa. Joillakin tarhoilla koirat tottuvat kävelemään kaupungilla ja osallistumaan erilaisiin tapahtumiin ja vierailuihin kouluissa ja toimistoissa esittelemässä tarhan toimintaa. Jotkut kotia etsivät koirat asuvat kotihoidossa joko Liettuassa tai Suomessa ja ovat oppineet siellä kulkemaan remmissä ja elämään tavallisen kotikoiran elämää. Kodinvaihdon myötä stressikierrokset kuitenkin nousevat ja hihnassa kulkemisen taidot voivat ottaa takapakkia.
Tarhoilla on myös erittäin arkoja koiria, jotka eivät halua lähteä lenkille omasta turvallisesta aitauksestaan. He ovat yksinkertaisesti liian pelokkaita. Heidän kanssaan yritetään istua aitauksessa ja totuttaa heitä ihmisen läsnäoloon. Arkojen koirien kotiutuessa pitääkin varautua pitämään koiraa sisätiloissa jopa kuukausien ajan, sillä heidän karkaamisvaaransa ulkona on liian iso. Toisaalta varusteiden pukeminen ja hihnassa kulkeminen voivat myös olla todella pelokaalle koiralle aivan liian stressaava kokemus. Alkuun harjoitellaankin vain turvavaljaiden, kaulapannan ja talutushihna läsnäoloa ja niiden kanssa liikkumista sisätiloissa, sitten omalla pihalla ja kun se sujuu, voidaan lähteä harjoittelemaan pidemmälle kulkemista.
Tarhakoirat eivät ole yleensä tottuneet automatkailuun. Toisinaan koiria kuitenkin kuljetetaan eläinlääkäriin autossa olevissa kuljetushäkeissä. Useimmat koirat oksentavat matkan aikana tai kuolaavat erittäin paljon. Koirat voivat myös yrittää rynnätä paniikissa ulos autosta.
Koira kannattaa opettaa automatkailuun siten, että koiran ottaa ensin lyhyille matkoille, joiden päätepysäkki on esimerkiksi puisto. Sillä tavalla useimmat koirat oppivat nauttimaan automatkailusta ja matkapahoinvointikin vähenee tottumisen myötä.
Koiran automatkailun tulee kuitenkin olla turvallista – koirahäkki, valjaat tai turvavyöt ovat ainoa oikea tapa matkustaa koiran kanssa autossa.
Kuvittele mielessäsi pelto, jossa ei ole valaistusta ja jossa koirat asuvat ulkohäkeissä koirankopeissa. Ilmat ovat usein kylmiä, sateisia tai kuumia. Paikalla on yli 50 koiraa, jotka kaikki haukkuvat ja haluavat ihmisten huomiota sekä ruokaa. Ihmisillä on rajoitetusti aikaa hoitaa kaikki koirat. Jotkut koirat päästetään ulos juoksemaan, toiset viedään lenkille. Koirat pitää ruokkia ja tarhat siivota ja pestä. Tarhoilla on harvoja mahdollisuuksia harjata koiria tai leikata heidän kynsiään.
Koirien käsittely tarhoilla on haastavaa. Koirat eivät ole hetkeäkään paikoillaan iloitessaan ihmisen läsnäolosta tai he saattavat pelätä ihmisen eleitä. Heitä ei ole koko elämän aikana esimerkiksi koskettu tassuista tai selästä. Ihmisen kosketus pitää siis opettaa heille ennen minkäänlaisia toimenpiteitä.
Tarhakoirien kynnet leikataan usein eläinlääkärinkäyntien aikana – yleensä steriloinnin yhteydessä, jolloin koira on nukutettuna. Kynnet ovat kuitenkin yleensä päässet kasvamaan ylipitkiksi, eikä niitä voi leikata kerralla muutamaa milliä enempää. Näin vältytään osumasta kynnen ydinosaan. Kynsien lyhentäminen turvallisesti on pitkä prosessi.
Useat yhteistyötarhamme pyrkivät viemään koirat kampaajalle, kun koiran turkki on päässyt takkuiseksi ja todella likaiseksi. Paikalliset koirakampaamot tarjoavat ilmaisia käsittelyjä tarhakoirille. Joskus takkuturkki ajellaan lyhyeksi eläinlääkärinkäynnin yhteydessä. Joillakin yhteistyötarhoilla on mahdollisuus koiran pesuun tarhojen tiloissa. Koirien peseminen riippuu kuitenkin ilmoista ja työntekijöiden resursseista.
Kotioloissa aloita koiran käsittely kotiutumisen ja stressitasojen laskun jälkeen pienin askelin. Ensin koira pitää opettaa luottamaan sinuun. Sen jälkeen voit opettaa häntä tottumaan siihen, että kosket selkää, takaosaa sekä jalkoja.
Koira ei opi omaa nimeänsä tarhalla, joten nimen voi hyvin vaihtaa. Tarhalle päätyneillä koirilla ei yleensä ole omaa nimeä, joten ne pitää nimetä asiakirjoja varten. Joskus koirilla taas saattaa olla jopa kolme nimeä, sillä tarhan työntekijät antavat koirille omia lempinimiään. Vaikka koira reagoisikin omaan nimeensä, oppii hän nopeasti myös uuden nimen.
Mielestämme koirat saisivat oppia paikallista kieltä heti Suomeen tullessaan – uusi elämä, uusi kieli.
Varsinaista sanojen sijaan koirille on tärkeämpää ihmisen äänensävy.
Joskus tarhan henkilökunta on opettanut koiralle ”istu” (sedek) tai ”tänne” (ateik) ja silloin suomalainen adoptioperhe käyttää näitä sanoja koiran kanssa touhutessaan. Kyseessä on silti enemmänkin kiva leikki ihmiselle, kuin tärkeä asia koiralle.
Koirien hilse, sylki ja muut eritteet sisältävät allergeeneja, karvoissa niitä ei juurikaan ole. Hilseen määrä vaihtelee eläimen ihon kunnon, ei niinkään rodun mukaan. Jos koiralla on ihottumaa, siitä irtoaa enemmän hilsettä ja myös enemmän allergeeneja. Kaikilla koirilla on samat allergeenit, eikä näin ollen voida koskaan varmistua siitä, että koira olisi jotenkin vähemmän allergisoiva.
Allergia on joka tapauksessa iso riski, sillä emme tietenkään halua, että koira joutuisi enää vaihtamaan perhettä itsestään riippumattomista syistä. Siitä syystä emme lähtökohtaisesti suosittele koiran adoptointia allergiaperheeseen.
Tarhapentujen isäkoira on hyvin harvoin selvillä. Usein pennut päätyvät tarhalla jopa ilman äitiään, sillä heidät on saatettu löytää hylättynä jostain tien penkasta.
Eläinlääkäri voi kuitenkin arvioida tulevaa kokoa koiran ulkonäön perusteella. Oletus on, että koira kasvaa noin 2kg kuukaudessa 8 kuukauden ikäiseksi asti. Pentujen koko aikuisena on kuitenkin aina yllätys. Jopa saman pentueen koko- sekä ulkonäköerot voivat olla suuria.
Valitsemme koiria sivuillemme yhteistyössä tarhojen yhteistyöhenkilöiden kanssa. Jokaisen koiran kohdalla arvioidaan yhdessä koiran luonne, taustatiedot sekä terveyshistoria. Mietimme jo etukäteen millainen perhe ja ympäristö sopisi koiralle parhaiten.
Paikalliset adoptiot ovat lisääntyneet Liettuassa. Siksi on tärkeää, että valitsemme sivuillemme koiria, joilla ei ole mahdollisuutta saada omaa kotia Liettuassa ulkonäön, iän tai muiden piirteiden vuoksi. Vain näin voimme auttaa Liettuan eläinsuojelutilannetta kokonaisvaltaisesti adoptioilla, sterilointiprojekteilla ja tarhojen avustamisella.
Vastuulliseen adoption kuuluu myös terveysriskien minimointi. Adoptioon tulevat koirat on rokotettu kahteen kertaan raivotautia vastaan ja koira on asunut tarhalla yli 6 kuukautta rokotusten jälkeen ennen Suomeen tuloa. Kaikki sivuillamme olevat koirat ovat yli 6 kk vanhoja ja steriloituja / kastroituja.
Nykyisin liettualaiset tarhakoirat löytävät oman kodin keskimääräisesti vuoden sisällä. Tilanne kuitenkin vaihtelee kovasti riippuen koirasta ja tarhan sijainnista.
Kun aloitimme toimintamme vuonna 2016, pääkaupungin Vilnan tarhoilla asui kivoja, kauniita ja nuoria koiria, joita kukaan ei halunnut. Löysimme koteja Suomesta kaikenlaisille koirille, myös seniorikoirille ja vaikeammin adoptoitavissa oleville koirille. Olemme varmoja, että suomalaisten esimerkki auttoi polkaisemaan kotimaiset adoptiot käyntiin.
Nykyisin kivat, nuoret ja kauniit koirat, samoin kuin pennut, löytävät paikallisen kodin Vilnasta kuukauden sisällä tarhalle tulosta (heti rokotusten ja sterilointien jälkeen). Pienikokoiset seniorikoirat löytävät oman paikallisen kodin noin vuoden sisällä tarhalle tulosta. Kun koira on erityisen kaunis, pentu tai rotukoiraa muistuttava, tarha voi saada koiralle kymmeniä kotiehdokkaita.
Pet Rescue Finland on suurin ulkomaan adoptioita tarjoava yhdistys Liettuassa. Pienimuotoisesti ja epäsäännöllisesti koiria lähtee Saksaan ja Hollantiin.
Yhdistyksen sydäntä lähellä ovat ne koirat, jotka eivät löydä kotia Liettuasta. Tarhat ovat yhäkin täpötäynnä koiria, joten apuamme tarvitaan. Maaseudun tarhoilla on kivoja koiria, jotka ovat olleet tarhalla yli 4 vuotta. Jotkut kivat koirat jämähtävät isojen kaupunkien tarhoillekin. Kyseessä ovat isot koirat, ujot koirat, kivat koirat joiden ulkonäkö ei miellytä paikallisia ja ne valitettavan lukuisat koirat, jotka paikallinen perhe palauttaa tarhalle melko pienten syiden vuoksi, esimerkiksi sen takia että koira ei ole viikon sisällä vielä sisäsiisti. Valitettavan usein perhe kyllästyy koiraan, mutta ei uskalla kertoa siitä tarhalle vaan vie koiran maaseudulle jonkun sukulaisen luo ketjun päähän. Tarhat yrittävät parhaansa mukaan seurata koiriensa elämää paikallisissa perheissä, mutta tämäkin työ vaatii enemmän resursseja kuin tarhoilla on käytettävissä.
Kaikki yhteistyötarhamme ovat erilaisia. Yhteisenä piirteenä on se, että tarhat tarvitsevat apuamme ja haluavat lähettää koiria ulkomaan adoptioon. Meille on myös tärkeää jakaa tiettyjä arvoja yhteistyötarhojemme kanssa ja siitä olemme laatineet kirjallisen yhteistyösopimuksen. Arvoihimme kuuluu, että tarhat steriloivat / kastroivat koirat ennen koirien luovuttamista perheisiin. Steriloinnit ovat tärkein tapa vähentää maan koiramäärää. Tarhan tulee kertoa meille rehellisesti kaikki mitä tietävät koirien taustoista ja toiminnastaan. Tarhoilla eläimiä käsitellään hyvin ja eläimet hoidetaan hyvin ja ajallaan. Tarhalle on tärkeä löytää koirille hyvät kodit. Sitoudumme yhdessä Liettuan eläinsuojelutilanteen parantamiseen. Kaikilla yhteistyötarhoilla on myös Liettuan Ruokaviraston eli VMVT:n myöntämä eläintenpitolupa, jolloin viranomaiset hoitavat tarhan toiminnan, asiakirjojen ja olosuhteiden tarkastukset.
Tarhojen tilat ovat yleisesti vanhoja ja kuluneita. Yritämme auttaa parhaamme mukaan tilojen perusparannuksissa joko osallistumalla itse kunnostustöihin tai keräämällä rahaa konkreettisiin tarpeisiin.
Kaikilla tarhoilla on jatkuva tilanpuute. Koiria hylätään yhäkin yön aikana tarhan porttiin sidottuna. Tarhat joutuvat hakemaan koiria erittäin huonoista oloista, jolloin koira on mahdutettava tarhalle vaikka tilaa ei olisikaan. Tarhoilla käytetään häkkejä koirien asumatiloina tilanpuutteen vuoksi.
Kaikilla tarhoilla osa koirista asuu sisätiloissa ja osa ulkohäkeissä. Tarhoilla on vettä ja sähköä ja osalla tarhoista on huone, jossa noin kerran viikossa paikalle tuleva eläinlääkäri voi hoitaa rutiiniasioita kuten sirutuksia ja rokotuksia. Vielä pari vuotta sitten tarhat pitivät koiria ketjussa kiinni koirankopeissa, mutta onneksi tästä tavasta on kokonaan luovuttu yhteistyötarhoillamme. Olemme iloisia, että kaikki yhteistyötarhamme haluavat parempia oloja koirilleen ja kunnostavat tiloja joka vuosi koirien hyvinvoinnin parantamiseksi.
Vaikka tilat yhteistyötarhoilla ovat haasteelliset, kuluneet ja ahtaat, meille tärkein asia on tarhan henkilökunnan omistautuminen koirien hoitamiseen ja aito rakkaus eläimiä kohtaan. Liettuassa on tarhoja, jotka näyttävät ulospäin hienoille, mutta koirat eivät yksinkertaisesti pääse eläinlääkärille. Tarha voi näyttää hienolle, mutta koirille ei edes yritetä löytää koteja. Koirat asuvat häkeissä koko elämänsä.
Ymmärrämme hyvin tarhojen kohtaamat haasteet. Emme ole tarhojen toimintaa säätelevä ja tarkkaileva viranomainen. Olemme yhdessä kulkija ja tuki. Ongelmaksi muodostuu, jos tarha toistuvasti toimii yhteisiä arvojamme vastaan eikä suostu keskustelemaan toimintansa parantamisesta kanssamme. Yhteistyön jatkumista joutuu arvioimaan, jos tarha antaa koiria liettualaisiin koteihin ilman sterilointeja, valehtelee tai salailee meiltä asioita, jättää koirat hoitamatta, antaa koiria tahallisen huolimattomuuden seurauksena huonoihin koteihin tai tekee toimintaansa haittaavia laittomuuksia. Kaikilla tarhoilla tapahtuu virheitä ja ylilyöntejä. Tärkeintä on keskusteluyhteys ja korjausliikkeet eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi.
Eläinlääkäri tekee koiralle pintapuolisen tarkastuksen kun koira on varattu Suomeen. Eläinlääkäri tutkii koiran hampaat, jalat, silmät, korvat ja ihon sekä kuuntelee sydänäänet. Koiralle tehdään verikokeet ja tautitestit.
Koirien eläinlääkintä on edistynyt Liettuassa isoin askelin. Tarhakoiria hoidetaan paremmin nyt kuin 10 vuotta sitten, kun aloitimme toimintamme. Näkyvät terveysongelmat, kuten haavat, ihottumat ja tulehdukset, on aina hoidettu. Nykyisin on jo hyvin todennäköistä, että tarhalla on hoidettu Suomeen lähtevän koiran vaikeampia ortopedisia ongelmia leikkauksin ja tehty kunnollinen hammashuolto.
Yhteistyötarhojemme tilanteessa on kuitenkin isoja eroja. Pienemmissä kaupungeissa ei ole yhäkään erikoistuneita eläinlääkäreitä eikä diagnoosien tekemiseen tarvittavia laitteita tai kokemusta. Isoimmissa kaupungeissa kuten Vilna, Kaunas ja Klaipeda asiat ovat jo tosi hyvin. On kuitenkin tärkeä muistaa, että tarhakoiran menneisyys on arvoitus ja monet terveysongelmat selviävät vasta useamman eläinlääkärinkäynnin tuloksena ja vasta kun koira on kotioloissa ja hänen tilaansa pääsee tarkkailemaan kaikessa rauhassa.
Matkaviikolla koira saa lakimääräisen ekinokokkoosimatolääkkeen ja tarha jättää virastoon hakemuksen Traces asiakirjaa varten. Matkaviikko on jännittävä ja touhua täynnä. Valitettavasti koirat ovat eläviä olentoja ja joskus Suomeen lähtö joudutaan perumaan, jos koira sairastuu akuutisti matkaviikolla.
Sivuillamme kotia etsivät koirat ovat jo sirutettuja, rokotettuja sekä steriloituja / kastroituja. Koiran tulee olla tarhalla puoli vuotta ennen Suomeen matkaamista.
Koirakuljetuksia tulee Suomeen noin kahden kuukauden välein, joten koiraa matkaa uuteen kotiin usein noin kahden kuukauden kuluttua varauksesta. Yritämme ottaa kotiutumisessa huomioon myös uusien omistajien aikataulut, jotta he voivat esimerkiksi varautua koiran ensimmäisiin päiviin ja viikkoihin ottamalla lomaa töistä.
Varauksen jälkeen koirille tehdään tautitestit, tarkistetaan rokotesuoja ja tehdään perus eläinlääkärintarkastus. Tuon tarkastuksen yhteydessä on vielä mahdollista, että koirasta löytyy jokin terveysongelma. Se voi myös viivästyttää kotimatkaa jonkin verran. Useimpia viivästymisen aiheita ovat verikokeissa löytynyt ihomato tai ortopedinen ongelma, joka vaatii leikkausta.
Suomessa kotihoidossa olevien koirien adoptioprosessi on yleensä nopeampi, koska aikaa ei kulu matkavalmisteluihin, kuten Liettuasta tulevien koirien kohdalla.
Koirat matkustavat Suomeen autokyydillä, joka kestää noin 15 tuntia. Käytämme samaa koirien kuljettamiseen erikoistunutta yritystä jo yli viiden vuoden ajan. Kuljettajalla ja autolla on EU:n eläintenkuljetusluvat ja mukana on aina myös apukuski.
Kuljettajmme on aina sama henkilö, joka tuntee tarhat, reitit ja toimintatapamme. Hänellä on tapana antaa suukko jokaiselle autoon lastattavalle koiralle, mikä on mielestämme vähän vaarallista, mutta kertoo paljon hänen eläinrakkaudestaan.
Kuljetusautossa on ilmastointi, joka toimii riippumatta siitä onko auton moottori käynnissä. Koirien häkit ovat kiinteästi rakennettuja auton sisälle, joten autoa käytetään ainoastaan koirien kuljetukseen. Kuljettajalla on näkö- ja kuuloyhteys koiriin koko matkan ajan. Koirilla on omat häkit, poikkeuksena koirat, jotka asuvat tarhalla yhdessä ja jotka hyötyvät yhdessä matkustamisesta, eli tuntevat olonsa turvallisemmaksi tarhakaverin kanssa.
Koirat haetaan eri tarhoilta ja matka jatkuu Liettuan, Latvian ja Viron läpi Tallinnaan, siitä lautalla Helsinkiin ja luovutuspaikalle Klaukkalaan. Ennen matkaa sovimme tarhojen ja kuljettajan kanssa niistä koirista, jotka ovat tarpeeksi rohkeita ulkoilemaan matkan aikana. Kuljetus pysähtyy joka viiden tunnin välein, jolloin koirille tarjotaan vettä, häkkejä siivotaan tarvittaessa ja koiria ulkoilutetaan.
Koirille ei anneta iltaruokaa päivää ennen kuljetusta, joten koirat tulevat Suomeen pienen paaston jälkeen. Koirat ovat yleensä rauhallisia ja nukkuvat matkan ajan. Näyttää sille, että etenkin tarhoilla ulkona asuvat koirat itse asiassa nauttivat nokosista lämpimässä autossa.
Monelta tarhakoiralta on jo otettu röntgenkuvat jos koira on seniori, koira on oireillut kipuja tai ontunut. Emme suosittele tekemään röntgenkuvia ilman selkeitä oireita, vaan suosittelemme tekemään röntgenkuvat Suomessa oman eläinlääkärin kanssa. Kokemuksemme mukaan eläinlääkärit haluavat nähdä koiran ja tutkia koiran itse ennen röntgenkuvien ottamista. Näin he saavat kuvat juuri niistä kohdista ja kulmista mitä diagnoosin tekemiseen tarvitaan. Poikkeuksena voi olla esimerkiksi selvästi saksanpaimenkoiraa muistuttavat koirat, joiden kohdalla lonkkien kuvaaminen on mahdollista lisämaksua vastaan. Jokaisen koiran kohdalla tilanne arvioidaan erikseen.
Liettuassa on todella paljon hylättyjä koiria, ja hoitopaikatkin eroavat suuresti suomalaisista kotihoitopaikoista. Useissa hoitopaikoissa saattaa olla hoidossa jopa 10-20 koiraa, joten koirat asuvat ulkohäkeissä.
Varsinkin maaseudun kotihoitopaikoissa paikallinen tapa on yksinkertaisesti se, että koira asuu aina ulkona. Kotihoitopaikkojen ulkotarhat ovat kuitenkin siistejä ja melua on vähemmän kuin tarhalla. Koira ei kuitenkaan opi sisäsiistiksi ulkotarhoissa. Hoitoperheillä ei yksinkertaisesti ole vältämättä aikaa ulkoiluttaa tai kouluttaa koiria. Näiden seikkojen vuoksi varaudu siihen, että Liettuassa kotihoidossa ollut koira ei ole sisäsiisti, ei osaa peruskäskyjä eikä osaa kulkea hihnassa.
Jarruvaljaat saattavat vaikuttaa hankalilta ja epämukavilta, mutta tiukassa tilanteessa ne voivat pelastaa koiran hengen. Pidä siis koirallasi jarruvaljaita vähintään ensimmäisen vuoden ajan. Käytä ensimmäiset kuukaudet jarruvaljaiden kanssa myös kaulapantaa sekä kahta talutushihnaa varmistuksena.
Suosittelemme pitämään koirallasi jarruvaljaita jopa senkin jälkeen, kun koira vaikuttaa täysin rennolta ja on jo tottunut ulkoilemiseen. Et voi ikinä tietää milloin koiran eteen tulee täysin uusi juttu ja koira alkaa peruuttamaan paniikinomaisesti päästen samalla irti tavallisista valjaista. Tämä riski ei vain ole ottamisen arvoinen. Paras keino estää koiran karkaaminen on ennakointi ja asianmukaiset ulkoiluvarusteet.
Turvallisin keino on tietysti käyttää jarruvaljaita koko koiran elämän ajan.
Yksiselitteistä vastausta tähän ei ole, sillä jokainen koira on oma yksilönsä ja näin ollen myös sopeutuminen on hyvin yksilöllistä. On kuitenkin hyvä huomioida, että sopeutuminen uuteen kotiin ei ole vain koirasta riippuvainen asia – suurin tekijä siinä on ihmiset ja asuinympäristö.
Omistajalla on siis suuri mahdollisuus edistää koiran kotiutumista ja luoda koiralle turvallinen olo kotiutumisen alkuvaiheista lähtien. On myös hyvä muistaa, että koira ei koskaan uuteen kotiin saapuessaan ymmärrä, että hänet on pelastettu. Päinvastoin koira on yleensä hyvin stressaantunut, peloissaan ja jopa ahdistunut. Tällöin paras asia mitä voi tehdä, on antaa koiralle aikaa ja tilaa. Suosittelemme panostamaan koiran kotiutumisessa edellä mainittuihin ja suunnittelemaan tarkoin milloin koiralle on paras mahdollinen aika saapua uuteen kotiinsa.
Voi olla että ensimmäisinä päivinä kotiutumisesta koira ei tule edes samaan huoneeseen, vaan juoksee piiloon sohvan alle. Koira ei anna välttämättä pukea turvavaljaita päälleen tai kiinnittää niihin talutushihnaa, saati anna ihmisen koskettaa tai edes yrittää silittää. Kannattaa uskoa koiran eleitä ja perääntymistä. Mitä kärsivällisempi olet ja kuuntelet koiran toiveita, sitä suuremmat mahdollisuudet teillä on pikkuhiljaa edetä ja tutustua toisiinne.
Muista että rescuekoiran kotiutuminen vie yleensä kuukausia tai jopa vuoden. Toisilla voi mennä kauemminkin. On myös toki täysin luonnollista että uusi perhe kohtaa jostain aikaa turhautumista, kun asiat eivät etene suunnitellusti. Silloin on hyvä muistuttaa, mihin on sitoutunut. Kannattaa unohtaa koiran kanssa harjoittelut hetkeksi ja tehdä arjesta mahdollisimman tylsää, ilman mitään ylimääräisiä vieraita tai tapahtumia. Pyri myös miettimään asiaa koiran silmin.
Niin moni rescuekoiran omistaja on ottanut yhteyttä yhdistykseen kotiutumisen alkumetreillä ja epäillyt ettei jaksa sitoutua koiraan, joka ei tottele tai käyttäydy niin kuin ihminen haluaisi. Tärkeintä on pystyä kuitenkin hillitsemään omat tunteensa, sillä koira lukee ihmistä koko ajan – jos sinä ahdistut, koirakin ahdistuu. Todennäköisesti tilanne on jo aivan erilainen muutaman kuukauden tai puolen vuoden päästä. Ja mikään ei muuten tunnu niin hyvältä tällaisten alkujen jälkeen, kuin ne onnistumiset – ja niitä on takuulla tulossa jossain kohtaa ihan jokaisen matkan varrella.
Täytyy ymmärtää että koirakouluttajan konsultointi yksistään ei tule riittämään – se tulee vaatimaan omistajan omaa sitoutuneisuutta sekä kykyä, aikaa ja resursseja työstää asioita arjessa yhdessä koiran ja perheenjäsenten sekä mahdollisten tukijoukkojen kanssa. Koirankouluttaja ei kouluta koiraa vaan ihmistä. Kouluttaja pystyy arvioimaan tilannetta ulkopuolisin silmin, hyödyntäen näyttöön ja tieteeseen pohjautuvaa tietoa ja antamaan ohjeita omistajalle toimia koiransa kanssa positiivisin metodein. Omistajan tulee olla valmis oppimaan ja mahdollisesti myös muuttamaan toimintapojaan. Voi olla että rescuekoiran kanssa kohtaa sellaisia haasteista, joiden työstämisestä itselläsi ei ole aiempaa käytännön kokemusta. Tällaisissa tapauksissa ammattikouluttajan konsultointi on enemmän kuin suositeltavaa.
On myös tärkeä muistaa, että oikeanlaisen koirankouluttajan valitseminen kaikkien kouluttajien joukosta on yksi tärkeimmistä asioista kohti onnistumista. Yhdistyksemme suosittelee ainoastaan rescuemyönteisiä, positiivisiin metodeihin sitoutuneita kouluttajia mm. Pauliina Laurilaa (Happy and Natural Dogs) ja Helmi Pesosta (Koiruuksien Klubi). Vaikka ystävälläsi olisi rescuekokemusta tai naapurissasi sattuisi olemaan joku “edullisia” konsultaatioita tarjoava henkilö – ohjeemme on, että älä nuukaile tässä kohtaa. Vaikka ammattikouluttajan konsultaatio voi käydä lompakon päälle, on kuitenkin kyse perheenjäsenestä sekä teidän yhteisestä tulevaisuudestanne.
Monet koiran omistajat ovat ottaneet yhteyttä meihin vastoinkäymisten kohdalla, jonka jälkeen olemme suositelleet olemaan suoraan yhteydessä kouluttajaan. Suurimmalle osalle juuri tämä on ollut käänteentekevä hetki haasteiden keskellä. Ole siis valmis pyytämään ja ottamaan apua vastaan, sillä sitä on kyllä tarjolla.
Yhdistyksellämme kodinetsijänä Suomessa olevat koirat ovat sijoitettu väliaikaiseen hoitopaikkaan, jossa he asuvat siihen saakka, kunnes oma loppuelämän koti löytyy. Tällaisia koiria ei ole mahdollisuutta mennä tapaamaan omatoimisesti ilman yhdistyksen lupaa. Kotihoitokoirat asuvat kirjaimellisesti hoitajansa omassa kodissa. Haluamme yhdistyksenä taata jokaiselle kotihoitajalle kotirauhan sekä huolehdimme myös sekä hoitajan että hoitokoiran turvallisuudesta. Emme myöskään halua rasittaa koiraa tai hoitajaa turhilla vierailijoilla. Näiden seikkojen vuoksi pyydämme ystävällisesti jokaisen mahdollisen koirasta kiinnostuneen hakijan noudattamaan yhdistyksemme adoptioprosessin ohjeita – tällöin myös kaikki hakijat ovat tasavertaisesti samalla viivalla, eli käyvät läpi saman adoptioprosessin eri vaiheineen. Tähän prosessiin kuuluu myös tapaaminen, johon on mahdollisuus päästä, jos tulee valituksi ensin adoptiohakemuksista koiralle potentiaalisten perhe-ehdokkaiden joukkoon ja etenee siitä adoptiohaastatteluvaiheiden jälkeen vielä tapaamiseen.
Meillä on täällä Suomessa kotihoidossa suoraan tarhalta kotihoitoon tulleita koiria sekä Suomeen tarhalta adoptoituja koiria, jotka syystä tai toisesta ovat joutuneet vaihtamaan kotia. Tällainen koira on päässyt jo tutustumaan kotikoiran elämän ja saattanut jo oppia ja omaksua joitakin taitoja ja tapoja siihen liittyen. Huomioithan kuitenkin, että koiralla tulee olemaan edessä taas uusi hylkäämiskokemus, kun hän siirtyy kotihoitopaikastaan uuteen kotiinsa. Kodinvaihdon myötä koiralla on aina stressiä, joka helposti aiheuttaa sen, että jo opitut asiat saattavat unohtua. Toisaalta taas stressaantuneena koira ei kykene oppimaan uutta.
Jos koira on Suomessa joutunut vaihtamaan kotiaan, voi olla että siihen on vaikuttanut koiran sopeutumattomuus asuinympäristöön tai perheeseen tai hänellä voi olla korostuneita erityispiirteitä tai rescuekoiralle tyypillisiä käytöshaasteita, joiden kanssa edellinen perhe ei ole pärjännyt. Tällaisia asioita ovat yleensä esimerkiksi eroahdistus tai resurssiaggressiivisuus.
Yhdistyksemme kanssa yhteistyötä tekevät rescuekokeneet kotihoitajat pystyvät jonkun verran työstämään koirien eri käytöshaasteita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että koira olisi kotihoidon jälkeen valmis paketti – päinvastoin. Uusi perhe saa koiran, joka on harjoitellut kotikoiran taitoja osaavissa käsissä. Koiran siirtyessä uuteen kotiin kotihoidosta, tulee perheen olla sitoutunut jatkamaan harjoittelua, joten lopputulema riippuu täysin uudesta kodista. Uudessa kodissa pitää olla resurssit ja voimavarat lähteä jatkamaan yhteistä oppimista ja olla varautunut mahdollisiin takapakkeihin, joita kodinvaihto miltei väistämättä koiralle aiheuttaa.
Toisaalta joskus meillä on koiria, jotka joutuvat täällä Suomessa vaihtamaan kotiaan itsestään riippumattomista syistä, esimerkiksi omistajan elämänmuutosten myötä. Tällöin voi olla, että koira itsessään ei ole erityisen haastava ja saattakin sujahtaa uuteen kotiinsa ja laumaansa ilman mitään sen kummempia takapakkeja.
