Rakkaalla lapsella tai tässä tapauksessa koiralla on monta nimeä: Vendi, Venkku, Venksu, Venkula ja niin edelleen… Tarina rescue-koiran omistajan näkökulmasta.
Toukokuun 25.päivänä vuonna 2024 lähdimme jännittyneinä ajamaan Kaarinasta kohti Klaukkalaa. Tänään olisi se päivä, kun perheeseemme tulisi uusi jäsen, rescue-koira Vendi (Venera) Mazas Draugas -tarhalta. Perheeseemme johon kuuluu vanhempien lisäksi myös kaksi teini-ikäistä poikaa. Jännitimme kaikki kovasti, millainen Vendi olisi ja kuinka hän ottaisi vastaan uuden perheen. Tiesimme jo etukäteen, että Vendi on jonkin verran arka, ujo ja varautunut koira, mutta kuitenkin kiltti ja ystävällinen. Tämä kaikki näkyi Vendistä jo ajomatkalla Klaukkalasta uuteen kotiin. Vendi käpertyi takapenkille autovaljaisiin kiinnitettynä, eikä halunnut juurikaan ottaa kontaktia meihin. Myöskään herkut eivät maistuneet. Vendi antoi kuitenkin koskettaa itseään, eikä alkanut murista.
Kotona olimme laittaneet Vendille valmiiksi häkin, jossa oli tarjolla petipaikka sekä ruoka- ja juomakipot. Ovi häkkiin oli auki, jonka lisäksi olimme laittaneet häkin päälle huovan, jolloin siitä tuli ikään kuin pesäpaikka uudelle tulokkaalle. Vendi katseli pelokkain silmin häkistä meitä, eikä halunnut juurikaan lähteä katselemaan uutta kotia. Ruoka kuitenkin maistui jo heti ensi hetkestä lähtien. Yöllä ihmisten mentyä nukkumaan, Vendi lähti pienille tutkimusmatkoille uuteen kotiin. Kodin erilaiset äänet eivät näyttäneet pelottavan Vendiä, eikä hän ole näyttänyt olevan ääniherkkä koira.
Pääsimme jo heti ensimmäisenä päivänä myös ulkoilemaan ja silloin myös Vendi pääsi hieman rentoutumaan. Vendiä jännitti hieman tarpeiden tekeminen lenkillä, mutta pian huomasimme, että lähellä oleva pelto oli paikka, jonne Vendi meni mielellään asioilleen. Teimme pikku lenkkejä ja tarpeet aina lähipellolle. Vendi näytti alusta saakka pitävänsä ulkoilusta kovasti, käveli reipasta vauhtia ja nuuski innoissaan uudessa ympäristössä. Palkitsimme Vendiä heti alusta lähtien tarpeiden tekemisestä ulos pienellä herkulla ja nopeasti Vendi fiksuna koirana oppi, mistä herkun saa. Pissa tuli alussa ihan muutamia kertoja sisälle, mutta todella nopeasti Vendi oppi sisäsiistiksi. Alkuviikkoina Vendi rohkaistui päivä päivältä enemmän ja enemmän tutkimaan uutta kotia, antoi koskettaa ja silittää sekä antoi tehdä erilaisia hoitotoimenpiteitä, kuten leikata kynsiä. Mieheni oli kaikkein pelottavin Vendin mielestä ja Vendi ei antanut hänen koskettaa itseään pitkään aikaan. Lenkit kuitenkin onnistuivat myös hänen kanssaan, mutta kun lenkiltä tultiin kotiin, Vendi väisteli häntä. Minuun ja poikiimme Vendi suhtautui jo alussa avoimemmin.
Tutustuimme pian ulkolenkeillä toisiin koirakavereihin ja niiden omistajiin. Aluksi Vendiä pelotti niin vieraat ihmiset kuin muut koiratkin, mutta nyt reilun puolen vuoden aikana Vendi on reipastunut tässä asiassa todella paljon. Nykyään Vendi haluaa lenkeillä mennä innokkaasti tutustumaan toisiin koiriin ja leikkimään heidän kanssaan. Vendi ei ole kertaakaan rähissyt, murissut tai haukkunut lenkeillä ilmoittaakseen pelokkuutensa tms. Jännittävässä tilanteessa Vendi pakenee mieluummin omistajan selän taakse turvaan. Vendistä näkee, että hän haluaisi mennä tutustumaan vieraisiinkin ihmisiin, mutta sitten pelko saakin vallan, eikä hän uskalla. Mutta olemme ajatelleet, että hän tekee juuri sitä mitä uskaltaa, eikä häntä pakoteta mihinkään. Pikkuhiljaa Vendi on hakenut herkun myös vieraamman ihmisen kädestä. Vieraisiin ihmisiin Vendi haluaa selkeästi tutustua rauhassa niin, että ihminen ei ota koiraan mitään kontaktia, vaan antaa Vendin tehdä aloitteen. Myös mieheni suhteen Vendi on mennyt todella paljon eteenpäin. Nykyään Vendi tulee aamuisin herättämään mieheni ja antaa kasvoille paljon pusuja.
Huomasimme nopeasti, että Vendi motivoitui herkästi herkuilla ja lähdimmekin harjoittelemaan erilaisia perustottelevaisuuteen liittyviä asioita. Vendi oppi nopeasti, että hänen pitää istua ja odottaa komentoa ”saa ottaa” ennen kuin hän pääsee ruokailemaan. Loppukesästä lähdimme jo harjoittelemaan luokse tuloa noutajapillin kanssa. Myös tämän asian Vendi näytti oppivan todella nopeasti. Harjoittelimme luokse tuloa mökillä todella pitkän liinan avulla ja koirametsässä. Vendi suorastaan villiintyy, päästessään koirametsään. Hän juoksee aivan hulluna ympäriinsä, mutta tulee joka kerta luokse kahdesta vihellyksestä. Välillä tosin vauhti on niin kova, että pysähtyminen ei onnistukaan omistajan eteen, vaan hän hurauttaa ohi, käy kääntymässä ja tulee vasta sitten hakemaan herkun.
Loppusyksystä, kun luoksetuloharjoituksia oli harjoiteltu jo aika paljon, päätin yhtenä viikonloppuna mökillä kokeilla Vendi päästämistä pihalle kanssani ilman hihnaa. Aluksi Vendi lähti juoksemaan ihan villinä pihalle, mutta todella nopeasti jäi katsomaan, mihin oikein jäin. Puuhastelin pihalla omiani ja aina välillä kutsuin Vendiä luokseni pillillä. Joka kerta Vendi tuli luokseni ja sai herkun. Seuraavana päivänä, kun lähdimme taas pihalle Vendi tuli jo itse aina välillä luokseni ikään kuin ilmoittamaan, että en lähtenyt mihinkään kauas, saanko herkun?
Vendi on koira, joka hakee omalta perheeltä paljon hyväksyntää ja kosketusta. Hän nauttii ihmisten rapsutuksista ja silittelystä. Hän tulee hakemaan niitä itse ja kerjää lisää, jos ihminen meinaa lopettaa rapsutuksen liian aikaisin. Myös kävelylenkeillä Vendi on näppärästi huomannut, että jos kävelee hienosti ihmisen vierellä ja ottaa katsekontaktin, voi saada herkun. Herkkuorientoituneena koirana Vendi osaa myös käyttää tätä hienosti hyväkseen saadakseen herkun. Mutta sallittakoon se hänelle, meidän rakkaalle, pienelle ystävälle. Vendi on myös oppinut leikkimään pehmoleluilla. Lempileluksi on tullut rotta, niitä onkin kotona kaksin kappalein ja mökilläkin omansa. Vendi tuo rotan myös yöksi viereen omaan petiinsä unikaveriksi.
Vendi on alusta saakka näyttänyt meille oman kiltteytensä ja ystävällisyytensä. Hän salli alusta asti kosketuksen, on oppinut ottamaan vastaan silityksiä ja näyttää omaa kiintymystään antamalla kovasti pusuja. Hän on todella kiltti koira ja tiedostaa, mitkä tavarat ovat hänen ja mihin hän saa koskea. Joulukuussa tonttujen ilmaannuttua kotimme sisustukseen, yksi tonttu oli Vendin mielestä epäilyttävä ja se piti tuhota. Muut Vendi on antanut olla paikoillaan, vaikka ne ovat aivan hänen ulottuvillaan. Vendillä ei ole eroahdistusta arkisin, kun olemme päivät poissa kotoa. Meillä on kotona muutamia kameroita, joiden kautta olemme nähneet Vendin nukkuvan rauhallisesti omalla petillään.
Autoilu on ainoa asia, johon Vendi ei vielä ole täysin tottunut. Vendi hermostuu selkeästi autoon nostettaessa, napsuttaa hermostuneesti kielellä ja alkaa välillä täristä. Autoilua helpottaa, jos takapenkillä on perheenjäsen istumassa ja silittelemässä. Olemme myös huomanneet, että Vendi saattaa stressaantuneessa tilanteessa myös oksentaa.
Elämämme on muuttunut paljon Vendin saavuttua luoksemme. On ihana tulla raskaan työpäivän jälkeen kotiin, kun heti ulko-ovella on vastassa hurjan iloinen hännänheiluttaja. Vieläkin tuntuu siltä, että Vendi muuttuu avoimemmaksi ja avoimemmaksi päivä päivältä. Vendi nauttii kotona olemisesta oman perheenjäsenten kanssa ja pitkistä lenkeistä.
Olemme kiitollisia Pet Rescue Finlandille heidän tekemästään työstä kodittomien koirien kanssa ja siitä, että saimme ihanan Vendin luoksemme.
Ja kuten Vendin esittelytekstissä sanottiin, että ”oikeissa käsissä kasvaisin ihanaksi perheenjäseneksi” on toteutunut. Niistä ”oikeista käsistä” en mene sanomaan mitään, mutta periaatteemme on ollut, että rakkaudella ja palkitsemisella pääsee pitkälle. Meille ei ollut tärkeätä saada tietyn rotuinen koira tai se, että kävisimme koiran kanssa näyttelyissä. Vendi on rakastettu ja hyväksytty omana itsenään.
