Viikonloppuna juhlistetaan yhteistyötarhamme Mazas Draugasin 10-vuotissyntymäpäiviä! Yhdistys on perustettu vuonna 2014 Liettuan maaseudulle, Birzain alueelle. Viisi vuotta sitten juhlimme yhdessä kyseisen yhdistyksen 5-vuotispäiviä. Haluamme jakaa kanssanne, kuinka Pet Rescue Finlandin sekä Mazas Draugasin yhteinen taival on alkanut.
Yhteistyömme Mazas Draugazin kanssa alkoi aivan vahingossa vuonna 2016. Eräs suomalainen perhe etsi itselleen pikkuista mäyräkoiran näköistä koiraa ja eksyi liettualaiselle sivustolle selaamaan eri tarhojen kotia etsivä koiria. Perhe näki kuvan Pipsestä, vaatimattoman näköisestä purentavikaisesta pikkukoirasta. Pipse varasti heidän sydämensä, vaikka koira ei ollut yhtään sellainen mäyräkoirasekoitus, jota he olivat etsineet. Perhe otti yhteyttä yhdistykseemme ja kysyi, jospa Pipsen saisi heille Suomeen. Pipsen kodinetsintäilmoituksen oli laittanut meille silloin vielä aivan tuntematon yhdistys, nimeltään Mazas Draugas, joka oli 150 km päässä Liettuan pääkaupungista Vilnasta. Ei siinä muu auttanut kuin soittaa ilmoituksessa olevaan numeroon ja valmistautua pienelle maaseuturetkelle Pipseä etsimään.
Kun kävimme ensimmäisiä kertoja katsomassa Pipseä ja samalla tutustuimme Mazas Draugas järjestön toimintaan ymmärsimme, miten toivottoman surullista koirien elämä on liettualaisella maaseudulla. Ero kaupunkien ja maaseudun välillä on iso. Maaseutu on vuosikausien saatossa tyhjentynyt ja jäljelle jäävät alkoholisoituneet, köyhät perheet sekä vanhukset. Heillä ei ole rahaa edes omaan ruokaan, saati sitten koiran hoitamiseen. Koiran elämällä ei ole mitään arvoa. Nykyisin voimme olla todella kiitollisia siitä, että sattuman kautta löysimme mahdollisuuden auttaa siellä, missä hätä on suurin. Myöhemmin näiden tapahtumien jälkeen Mazas draugas järjestön perustaja Anzelika tunnusti meille, että hän oli jo lopettamassa toimintaansa niihin aikoihin, kun soitimme hänelle Pipsestä. Vuosikausien yksinäinen työ hylättyjen eläinten parissa, jatkuva rahapula, täpötäysi tarha, ihmisten aggressio ja koko tilanteen toivottomuus oli käymässä liian raskaaksi. Anzelika ei voinut uskoa korviaan kuullessaan, että asialleen omistautunut suomalainen perhe halusi tarjota Pipselle kotia. Tämä oli jotain aivan uutta.
Suomalaisen avun myötä toiminta tarhalla jatkui uudella innolla ja yhteistyömme polkaistiin käyntiin. Nykyisin lähes kaikki ruoka-avustukset lähetetään Mazas Draugasin eläimille. Olemme avustaneet myös eläinlääkärinkuluissa, steriloinneissa, varustehankinnoissa, lääkkeiden hankinnassa ja viimeisimpänä uusien tarhatilojen rakentamisessa. Kaikkein isoin apu on kuitenkin se toivo omasta kodista ja rakastavasta perheestä, jonka suomalaiset adoptioperheet ovat tuoneet maaseudun koirille.
Alun perin työnsä eläinten auttamisen parissa Anzelika aloitti siksi, että hänen isänsä oli maaseudulla tunnettu vahinkopentujen tuhoaja. Kyläläiset soittivat Anzelikan isälle, kun heillä oli vahinkopentuja, joista piti päästä eroon. Anzelikan lapsuudenmuistoihin on pinttynyt sanoinkuvaamattoman vaikeita kuvia näiltä ajoilta. Anzelika istuu isänsä mukana autossa, kun he pysähtyvät jollekin tilalle, isän ottaessa mukaan kassin. Jossain vaiheessa matkaa isä heittää kassin ulos auton ovesta ja Anzelika näkee, miten kassista juoksee ulos koiranpentuja, jotka jäävät hädissään ja yksin tienvarrelle itkemään. Muistossa on mukana myös hetkiä, jolloin perhe on ollut tuttavien luona yötä ja isä hautaa vahinkopennut maan alle elävinä tai talloo pentuja kuoliaaksi jaloillaan. Pennut jäävät kitumaan ja koko yön Anzelika kuulee pentujen kuolinhuutoja. Osin näiden hirvittävien lapsuudenmuistojen takia Anzelika itse halusi omistaa elämänsä eläinten pelastamiseksi juuri Birzain alueella, jossa hänen perheellään oli sukujuuret. Paikassa, jossa isä oli vastuussa monien koirien kärsimyksistä ja kuolemasta. Arvostamme suunnattoman paljon tätä Anzelikan päätöstä.
Vuosien ajan yhdistyksellemme ja Anzelikalle on rakentunut ystävyyssuhde ja luottamus, jonka kautta on ollut hyvä jatkaa yhteistyötä. Käymme tarhalla useita kertoja vuodessa eri kokoonpanoilla ja Suomessa käydessään Anzelika on kuin kotonaan, tavaten koiriensa omistajia eri tapahtumissamme. Yhdessä saavutamme asioita, joita kummankaan ei olisi mahdollista toteuttaa yksin, ja jaamme haaveet paremmasta tulevaisuudesta.
Entäs sitten Pipse? Hänestä tuli Suomessa Rinsessa Ilona, joka eli pitkän ja onnellisen elämän perheen oikeana prinsessana. Isommassa kuvassa tarina jatkuu edelleen.
