Nero

Sukupuoli:

Syntymäaika: 01.2015

Koko: n. 40 cm, 16 kg

Kotimaa: Liettua

Tarha: Utenas, Utenas

Sijainti: Omassa kodissa

Kotiutunut: 03.2025

Saapunut tarhalle: 12.2021

8.2.2023

Hei, olen Nero, vaikka olen sokea, ja elämäni on ollut kaikkea muuta kuin helppoa, ei henkeni ole murtunut. Rakastan leluja ja ihmisiä, joita tykkään myös kovasti halata. Olisi unelmani täyttymys löytää rakastava koti loppuelämäni ajaksi. Minua voi tulla tapaamaan kotihoitopaikkaani Helsinkiin. ♥

Olen saanut oman kodin 03.2025 ♥

Kuulumisia kotihoidosta 4.3.2025

Olen oppinut kävelemään portaita – kuulitteko tuota! Ei hullummin sokealta koiralta. Osaan kaiken kukkuraksi kulkea sekä ylös että alas niin sujuvasti, että kotohoitajani ei enää edes muista, kumpi suunta oli minulle aluksi haastavampi. Portaikko voi olla pieni askel ihmiselle, mutta minulle se on suuri harppaus töppöjalkaiselle sokealle (mutta niin rohkealle koiralle). Nyt myös hissitön kerrostalo on mahdollinen kotini!

Kuulumisia kotihoidosta 19.2.2025

Tulin vaan tokasee tänne, että mua pääsee tapaamaan Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen Löytöeläinpäiville 1.3. – 2.3.2025. Minut löytää sieltä Pet Rescue Finlandin pöydän luota edustamasta aamupäivällä.

Kotihoitajani ei osaa päättää muistutanko enemmän karhuherra Paddingtonia vai ahman poikasta. Täällä kotihodossa sujuu hyvin. Olen todella nopea oppimaan, tulen juttuun talon muiden koirien kanssa. Joskus kotihoitajani unohtaa, että olen sokea, sillä oikeastaan vain silloin, kun tulee portaat vastaan, tarvitsen apua. Nähdäänkö löytöeläinpäivillä?

Kuulumisia kotihoidosta 15.2.2025

Olen ollut nyt tasan viikon kotihoidossa, ja voin sanoa, ettei sopeutumishaasteita kotioloihin ole ilmennyt. Olen ottanut kaiken osakseni tulleen vastaan iloisella ja mutkattomalla tyylilläni. Talon kahden koiradaamin kanssa olin alusta asti sinut. Kovasti haastan daameja leikkiin, mutta he eivät oikein perusta muusta kuin palloista ja herkuista. Kun oikein riemukkaalle tuulelle satun, kiepun hoitajani jaloissa niin, että varmistan, että saan kunnon naurut ja minä hänen huomionsa. Hoitajani mukaan olen erittäin iloluontoinen koira, suorastaan kupliva tapaus!

Vain yksi varsinainen yllätys on ilmennyt. Nimittäin toisin kuin kissatesti Liettuassa antoi ymmärtää, olen hieman liiankin innoissani talon kissasta täällä Suomessa. Jostain syystä ollessani kotihoidossa Liettuassa, suhtauduin talon kissaan välinpitämättömästi, mutta suomalainen kissa saa sappeni kiehumaan ja kierrokseni nousemaan. Tämän vuoksi minua ei suositella kissatalouteen. Täällä kotihoidossa asia on onnistuttu ratkaisemaan tilajaoilla.

Vaikka olen sokea, en anna sen hidastaa minua. Kotihoitajani, jolla on ollut ennenkin sokea koira hoidossa, ei voi lakata hämmästelemästä, kuinka hyvin pärjään. Olen mittarimadon tapaan skannannut huolellisella kuonotyöllä koko asunnon ja nyt osaan hypätä jo sohvalle ja nousta nousta erään korkean korokkeen yli kuistilta eteiseen.

Kanssani voi mennä jopa reippaille kävelylle. Vapaana ollessani jopa varsalaukkaan! Nautin erityisesti kävelylenkeistä, jossa kuljen maassa nenäni johdattamana. Luotan askeliini ja ihmisiin ympärilläni. Kotihoitajani arvelee, että olen ollut pitkään sokea. Ainoastaan portaat ovat hieman haastavat, mutta edistyn niissäkin.

Minulle voisi sopia monenlainen koti. Voisin sopeutua myös lapsiperheeseen, sillä en ole osoittanut ketään ihmistä kohtaan minkäänlaista epävarmuutta. Kotihoitoperheessäni asuu teini-ikäisiä lapsia.

Asuinympäristöksi minulle sopisi koti, joka mahdollistaa puistoon tai pihalle suhteellisen esteettömän pääsyn. Hyvin vilkkaassa asuinympäristössä pasmani voi mennä sekaisin, esimerkiksi pyörätie on minulle pelottava. Tuoksut ovat minulle kaikki kaikessa, joten jonkinlainen pääsy (kaupunki)luontoon olisi tärkeää kaltaiselleni kuonokansalaiselle.

Sokeus ei määritä minua. Toivon, että joku näkisi sameiden silmieni takaa rohkeuteni ja huumorintajuni. Olen todellinen myyttien murtaja. Tule tapaamaan minua kotihoitopaikkaani ja hieraise silmiäsi – et usko, kuinka taitava sokea koira voikaan olla!

Kuulumisia tarhalta 3.1.2025

Ihmeitten ihme ja haisunäätä! Sain kuulla, että minä-poika pääsen kotihoitoon pois kylmästä lämpimään helmikuussa! Voi pojat. En usko, ennen kuin näen, no ainakin haistan kodin lämmön. Täällä kuopitaan jo maata ja rymistellään tarhan kylmiä metallisia portteja. Minua voi tulla sovitusti tapaamaan Helsinkiin helmikuun puolenvälin jälkeen.

Kuulumisia tarhalta 7.11.2024

Koko tarhan väki toivoo sydämensä pohjasta, että pääsisin omaan kotiini tai kotihoitopaikkaan pois talven alta kylmästä. Koiratarhalla ei valitettavasti ole sisätiloja tarpeeksi. Luonteeni ja sydämeni on puhdasta kultaa. Olisipa joku, joka huomaisi sen sameitten silmieni takaa.

Kuulumisia tarhalta 18.10.2024

Heippa, huhuilen täältä tarhalta hieman terveisiä. Ainut haasteeni taitaa olla se, etä olen sokea. Olen nimittäin rauhallinen ja sopeutuvainen kaveri. Minulla ei ole mitään ongelmia muiden koirien kanssa. Tarhan väki kehuu minua suloiseksi ja leikkisäksi kaveriksi, joka rakastaa kaikkia tapaamiaan ihmisiä. Sokeaksi koiraksi olen suorastaan ennakkoluulottoman avoin, enkä yhtään taida itse ymmärtää sitä, että todennäköisyyteni kodin saamiseeni on aika pienet, varsinkin täällä Liettuassa.

Sain kuulla tarinan sokeasta kohtalotoveristani, sokealta koirakollegalta, joka reilu vuosi sitten pääsi kotihoidon kautta loppuelämän kotiinsa. Voitte lukea tarinan Eetusta ja siitä, miten sokea koira muuttui suolapatsaasta varsalaukkaavaksi poromieheksi täältä. Toivottavasti tarina rohkaisee harkitsemaan sokean koiran adoptiota. Olemmehan aika eteviä, pärjänneet kadullakin!

Nyt toivonkin kovasti, että löytäisin kodin ennen talvea, sillä Utenoksen tarhalla ei ole riittävästi tilaa kaikille koirille sisätiloissa, kun kylmät säät alkavat. Olisi niin upeaa, jos sinä voisit olla se ihminen, joka antaa minulle lämpimän ja rakastavan kodin! Voit muistaa minua toimimalla myös kumminani. ♥

8.2.2023

Minut löydettiin tien varrelta kaupungin ulkopuolelta. Olin hyvin heikko, köysi edelleen kaulassani. Siitä löytäjäni pystyi päättelemään, että olin elänyt elämäni kahlehdittuna vähäisen ruoan kanssa ilman vähäisintäkään huolenpitoa saati rakkautta. Onnekseni pääsin turvaan tänne Utenasin tarhalle. Nyt olen kuitenkin odottanut omaa, uutta kotiani jo yli vuoden. Enkä enää nuorru tästä…

Vaikka olen täysin sokea, olen siti edelleen täynnä rakkautta. Osaan kävellä jopa mukavasti hihnassa, ja orientoidun hyvin tuntemissani paikoissa. Pidän leluista kovasti, ja tykkään myös halata ihmisiä. Muita koiria kohtaan reagoin todella suurella epäilyksellä ja saatan jopa purra, koska olen sokea ja pelkään heitä. Mutta poikkeus vahvistaa säännön, eli löytyy myös koiria, joiden kanssa kaikki menee todella hienosti. Vaikken ole enää nuori, olen tarhan väen mielestä silti edelleen aktiivinen, leikkisä ja todella söpö. Katso videoni, niin näet itse.

Olisipa hienoa löytää vihdoin koti, jossa saisin olla rakastettu perheenjäsen. Sokeudestani johtuen tarvitsen kuitenkin kodin, jossa minunlaisistani olisi kokemusta entuudestaan. Voisitko sinä vihdoin olla se ihminen, joka näkee minussa sen oman elämänsä puuttuvan palasen. Minä odotan yhteydenottoasi. ♥

Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta, kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.

Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.