Pet Rescue Finland vieraili huhtikuun alussa 2022 Puolan ja Ukrainan rajalla Medykassa.
Tuosta vierailusta on kulunut jo paljon aikaa, mutta matka on edelleen vahvasti mielessämme ja eläinten avun tarve. Palatkaamme hetkeksi noihin tunnelmiin.
Heti Ukrainan sodan alettua aloitimme keräyksen hädässä olevien eläinten hyväksi ja vuoden 2022 aikana PRF on kerännyt Ukrainan koiratarhoille 35.000 euron määrän rahaa ja 18.000 kiloa ruokaa sekä tarvikkeita. Matka oli meille tärkeä ja koska halusimme mennä paikan päälle katsomaan mitä kautta yhdistys voisi parhaiten auttaa sodan jaloissa nälkää näkeviä eläimiä ja saamaan siihen oikeat kontaktit.
Kävimme myös viemässä koiran- ja kissanruokaa paikallisiin pakolaiskeskuksiin, sillä moni sotaa paennut oli ottanut kotieläimet mukaansa. Yhdessä pakolaiskeskuksessa tapasimme Svetlanan sekä hänen tyttärensä Alicen, jotka olivat paenneet pienen Tamir-koiransa kanssa Puolaan itä-Ukrainan Kramatorskista. He halusivat lähteä mukanamme Suomeen, joten annoimme heille ilman muuta kyydin.
PRF:n vapaaehtoisena toimiva Laura tapasi Suomeen asettuneen perheen myöhemmin ja jutteli samalla heidän matkastaan tänne. Perhe asuu tällä hetkellä yksityishenkilön kotimajoituksessa Mustiossa ja Svetlana on jo löytänyt töitäkin. Mutta millaista oli lähteä kotoaan karkuun sotaa ja pommituksia?
-Meillä kesti yhteensä viisi päivää päästä Kramatorskista Puolan puolelle turvaan. Tiedämme monia, jotka jättivät pakosta lemmikkinsä kotiin, mutta me otimme Tamirin riskillä mukaan. Emme olisi voineet jättää häntä, Svetlana kertoo käännösohjelman avulla.
Rajalla oli ymmärrettävästi pitkät jonot ja koiran kanssa odotusaika oli vieläkin pidempi siellä annettavan rabies-rokotteen takia.
Perheen 3-vuotias pomeranian oli pakomatkan aikana hyvin stressaantunut ja pelkäsi kovia ääniä. Perheen ollessa vielä kotona Tamir oli piiloutunut aina pommitusten alkaessa kenkäkaappiin, eikä meinannut suostua tulemaan ollenkaan ulos sieltä. Myös tarpeilla käyminen oli sodan alettua vaikeaa, sillä Tamiria pelotti todella paljon mennä ulos.
Päiviä kestäneen pakomatkansa jälkeen perhe oli kuitenkin vihdoin turvassa Puolan puolella. Suomeen he päättivät tulla Svetlanan ystävän suosituksesta, joka oli kuullut maasta paljon hyvää. Suomeen olikin Svetlanan mukaan helppo tulla, jopa koiran kanssa, ja heidät otettiin hyvin vastaan. Hän on kuitenkin huomannut sen, miten eri tavalla Ukrainan maaseudulla kohdellaan koiria.
-Monella on Ukrainassa lemmikkejä, mutta maaseudulla niitä pidetään ainoastaan ulkona. Maastamme löytyy valitettavasti myös paljon pahoinpideltyjä koiria, jotka ovat päätyneet koiratarhoille.
Svetlana kertoo myös, että paikallisilla poliiseilla on tapana adoptoida koiria tarhoilta ja kouluttaa niitä poliisikoiriksi.
Vaikka perhe viihtyy Suomessa, haaveilevat he tietysti myös kotiin palaamisesta. Heidän kotikaupunkinsa on tällä hetkellä piiritettynä ja he pelkäävät jatkuvasti ystäviensä ja sukulaistensa puolesta.
-Toivon, että voimme vielä joskus palata kotiimme. Valitettavasti se ei vain tule tapahtumaan vielä pitkään aikaan.
