Muistatteko vielä tarinan leskimiehestä, joka oli aivan neuvoton pihalla juoksentelevien noin 30 – 40 koiransa kanssa Biržain alueella? Samalla, kun leskimies maksoi tuhansia euroja sakkoja kunnalle koirista, jotka aiheuttivat ongelmia kylän asukkaille, keitti hän ison padallisen puuroa laumalleen, joka asui rämässä ladossa, aitaamattomalla tontilla ympäri vuoden. Asuipa joku meistä myös traktorissa. Apua oli kuulemma pyydetty, mutta sitä ei oltu annettu. Oli nimittäin helpompikin vaihtoehto päästä meistä eroon kuin hidas loukutusoperaatio, pitkällinen sosiaalistamisvaihe ja adoptiot uusiin koteihin. ”Kuka meitä huolisi?”, kuului pahat puheet kylällä.
Mazas Draugasin tarha yhdessä suomalaisten vapaaehtoisten voimin päättivät kuitenkin antaa meille, käytännössä luonnon armoilla eläneille koirille, uuden mahdollisuuden. Varainkeruukampanja onnistui upeiden suomalaisten koiraihmisen ansiosta ja pian koirien loukuttaminen saattoi alkaa. Se vaati suunnitelmallisuutta. Ruokinta, siis se puuropadallinen, annettiin tästä edespäin ladon sisällä, jotta loukutus olisi mahdollista. Leskimies oli ihmeissään. Hänen saamansa apu oli ensimmäistä laatuaan! Nyt lähes meidät kaikki arkajalat on viety eri koirasuojiin totuttelemaan ihmisen läsnäoloon.
Kuten arvata saattaa, koira, jolla ei käytännössä ole ollut koko elämänsä aikana ihmiskontaktia, on hyvin arka ja ujo. Minulla onkin monia pelkoja, mutta koiratarhalla ovat tehneet todella hyvää työtä kanssani. Olen päässyt monta askelta eteenpäin, mutta varmuuden vuoksi otan niitä myös taaksepäin. Olenkin saanut tarhalla lisänimen Nemo, kuten se hauska kala, jolla on huono muisti. Rakennan luottamuksen ihmiseen joka päivä alusta asti, uudelleen, mutta aina yhtä kerrosta vahvempana. Itsevarmuuteni on kehittynyt vaivihkaa. Välillä löydän itseni jopa häntä heiluen kirmaamassa, kunnes jälleen muistan olevani se ujo koira.
Varma tapa rentoutua on ruoan etsiminen. Sitä olen tehnyt koko ikäni ja se on minulle luontaista. Otan minua reippaammalta siskoltani Fokselta mallia, sillä hän on samoista olosuhteita ja osoittanut, että kaltaisillani populaatiokoirilla mahdollisuus sosiaalistua.
Luonnettani kuvataan pehmeäksi. Minulla ei ole lainkaan aggressiota. Vaikka pelkäisin kuollakseni, en ole koskaan täällä tarhalla ollessani meinannut käyttää hampaita. En juurikaan hauku. Koirasuojassa olen paitsi hiljaa, myös paikallani. Istun enimmäkseen samassa paikassa ja havainnoin ympäristöäni.
Olen tullut hyvin toimeen kaikkien tapaamieni koirien kanssa. Minulle paras koirakaveri olisi sellainen, joka on sosiaalinen ja itsevarma. Kissatesti on mahdollista tehdä. Toistaiseksi en ole reagoinut tarhan kissa-aitaukseen millään tavoin.
Voisin soveltua monenlaiseen kotiin ja ympäristöön. Taikasanani on aika. Kotiutuakseni ja reipastuakseni tulen tarvitsemaan paljon aikaa, ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Kodissa tai kotihoidossa kokeneiden ja rakastavien ihmisten ympäröimänä arkuuteni helpottaisi huomattavasti nopeammin kuin tarhaolosuhteissa.
Tarhalla arvelevat, että eläminen lapsiperheessä voisi olla mahdollista, kunhan lapset ymmärtävät, että minulla on oikeus omaan tilaan. Kiinnyn helposti paikkoihin. Se on huomattu palatessani päiväkävelyltä, jolloin kirmaisen koirasuojaan kiiresti takaisin. Oma koti olisi jotain, josta en ole osannut uneksia, mutta jota kovasti silti kaipaan.
Olisiko siellä jossain äärimmäisen koirarakas ihminen, joka haluaisi ajalla ja rakkaudella tehdä tästä koiranelämästä, joka tähän asti on ollut pelkkää olemassaolon taistelua, vielä hyvän? ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä, kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon, muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira, kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.
Koirat saapuvat Liettuasta Suomeen steriloituina, ulko- ja sisäloishäädettyinä, testattuina useiden sairauksien osalta ja asianmukaisesti rokotettuina. Koirat myös mikrosirutetaan ja niillä on EU-lemmikkipassi, jonka tiedot lisätään Ruokaviraston koirarekisteriin. Pet Rescue Finland ry kuuluu Responsible Rescue -sitoumukseen ja noudattaa sen kriteereitä sekä maa- ja metsätalousministeriön säädöksiä koirien maahantuonnista. Koiran kodinetsintää hoitaa Pet Rescue Finland ry, joka on rekisteröitynyt eläintenpitäjä- ja pitopaikkarekisteriin asiakastunnuksella 21354667.