Saavuin Mazas Draugasin koiratarhalle Vaškai-nimisestä kylästä Pasvalysin alueelta, kun minun ja veljeni Veironaksen kotiin tehtiin viranomaiskäynti perustuen naapurien valituksiin vapaana juoksentelevista koirista.
Huonetta, joka oli täynnä roskia ja erilaisia tavaroita, ei kuitenkaan kodiksi voinut kutsua. Paikassa kävi aina sillöin tällöin entinen omistajamme, jolla on tiettävästi mielenterveysongelmia. Hän ei kuitenkaan asunut meidän veljesten ja kuuden muun koiran kanssa, vaan saimme aina välillä ruokaa ja vettä. Ei ole tietoa, olemmeko juuri koskaan saaneet olla ulkona. Todennäköisesti elämämme on rajoittunut pitkälti näiden seinien sisäpuolelle. Osa koirista oli kahlittuna, osa juoksi vapaasti pellolla, jopa niinkin villiintyneinä, ettei omistaja itse saanut koiriansa kiinni. Osasta koiristaan omistaja ei suostunut luopumaan, vaan piilotti ne. Koko tarhan väki toivoo, että entinen koko laumamme pääsee vielä pois tuosta ikävästä paikasta. Onneksi minä sekä Veironas ja pieni neitikoira Ziba pääsimme jo turvaan.
Luonnettani kuvaillaan ujoksi, mutta uteliaaksi. Pelkään jonkin verran ihmisiä, johtunee joko kokemattomuudestani tai ikävistä muistoistani epävakaan ihmisen kanssa. Olen hieman veljeäni Veironasta rohkeampi. Kuitenkin uudet äänet, tuoksut ja kohtaamiset ihmisten ja muiden koirien kanssa ovat kaikki minulle uutta, ihmeellistä ja pelottavaakin.
Suomalaisen yhdistyksen vapaaehtoinen teki minuun tuttavuutta tarhamatkalla. Hän kehui minua rakastettavaksi, ujoksi sulopulmuseksi, joka kuitenkin uskaltautuu antautumaan maharapsutuksille. Vaikka minua välillä pelottaakin, olen kuitenkin erittäin ystävällinen koira niin ihmisille kuin muille koirillekin. Olen oppinut jo pienessä ajassa nauttimaan ihmisen silityksistä. Turvaudun veljeeni Veironakseen. Hiljainen, mutta hartain toiveemme olisi, että pääsisimme yhteiseen kotiin. Veljen läsnäololla voisi olla myönteinen vaikutus myös kotiutumisemme kannalta.
Tarhan väki tekee upeaa päivittäistä työtä kaltaistemme arkojen koirien kanssa ja pientä edistystä on tapahtunut. Parhain paikka oppia kotikoiraksi olisi kuitenkin rauhallinen koti tai kotihoitopaikka, jossa saisin vain olla ja toipua rankoista kokemuksistani. Ihanteellista olisi kokea säännöllistä ihmisen läsnäoloa ja kosketusta. Paikka tulisi olla rauhallinen ja sellainen, jossa olisi oma aidattu sisäpiha ja jonne saattaisin jopa uskaltautua asioimaan ja ihmettelemään uutta ja ihmeellistä elämää, tuoksuja ja ääniä.
Uudessa kodissani tai kotihoitopaikassani tulisi myös olla minulle oma varattu paikka, jossa saisin olla kaikessa rauhassa. Uusilta ihmisiltäni kysytään siis paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Kokemus kaltaisistani arkajaloista olisi toivottavaa.
Kaikkein parasta tosiaan olisi, jos voisin jakaa elämäni veljeni Veironaksen kanssa, sillä tukeudun hänen turvaansa. Myös reipas koirakaveri olisi minulle hyvästä.
Veljeni Veironakseen voit tutustua täältä: https://www.petrescuefin.fi/lemmikit/veironas/
Löytyisikö jostain tällainen kärsivällinen ja kokenut ihminen, joka auttaisi minua parantamaan pelkoni ja joka opettaisi minulle, kuinka luottaa ihmisiin ja koko maailmaan? Minulla olisi vielä paljon opittavaa, mutta myös annettavaa. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.