Saavuin Mazas Draugasin koiratarhalle Vaškai-nimisestä kylästä Pasvalysin alueelta, kun minun ja veljeni Spraitasin kotiin tehtiin viranomaiskäynti perustuen naapurien valituksiin vapaana juoksentelevista koirista.
Huonetta, joka oli täynnä roskia ja erilaisia tavaroita, ei kuitenkaan kodiksi voinut kutsua. Paikassa kävi aina sillöin tällöin entinen omistajamme, jolla on tiettävästi mielenterveysongelmia. Hän ei kuitenkaan asunut meidän veljesten ja kuuden muun koiran kanssa, vaan saimme aina välillä ruokaa ja vettä. Osa koirista oli kahlittuna, osa juoksi vapaasti pellolla, jopa niinkin villiintyneinä, ettei omistaja itse saanut koiriansa kiinni. Osasta koiristaan omistaja ei suostunut luopumaan, vaan piilotti ne. Koko tarhan väki toivoo, että entinen koko laumamme pääsee vielä tuosta ikävästä paikasta turvaan. Onneksi minä, Spraitas sekä pieni neiti-koira Ziba pääsimme jo turvaan.
Luonnettani on melko vaikea kuvailla, sillä arkuuteni ja ujouteni peittoaa persoonani. Olen melko sulkeutunut. En luota ihmisiin ja kaikki uusi pelottaa minua kovasti. Ratkaisuni pelon käsittelyyn on piiloutuminen, en siis käyttäydy lainkaan aggressiivisesti.
Pelkään siis ihmisiä vielä kovasti, johtunee joko kokemattomuudestani tai ikävistä muistoistani epävakaan ihmisen kanssa. Sen sijaan tulen hyvin toimeen muiden koirien kanssa. Erityisesti veljeni Spritesin. Minun kanssani tulee aloittaa kaikki ihan alusta. Esimerkiksi kävelyille en suostu lähtemään, mutta olen alkanut osoittamaan kiinnostusta ihmisiä kohtaan tai ennen kaikkea sitä kohtaan, mitä uutta tuotavaa ihmisillä on minulle. Uskaltaudun jopa kopistani ulos, kun ulkotarhan ovet ovat kiinni ja saan katsoa ihmistä turvalliselta etäisyydeltä aitauksen takaa. Tarhan väki tekee kuitenkin upeaa päivittäistä työtä kaltaistemme arkojen koirien kanssa ja pientä edistystä on tapahtunut. Alan hiljalleen tottua kosketukseen ja silitykseen.
Parhain paikka oppia kotikoiraksi olisi kuitenkin rauhallinen koti tai kotihoitopaikka, jossa saisin vain olla ja toipua rankoista kokemuksistani. Ihanteellista olisi kokea säännöllistä ihmisen läsnäoloa ja kosketusta. Paikka tulisi olla rauhallinen. Ideaalipaikka olisi sellainen, jossa olisi rauhallinen ja aidattu sisäpiha, jonne saattaisin jopa uskaltautua asioimaan ja ihmettelemään uutta ja ihmeellistä elämää.
Uudessa kodissani tai kotihoitopaikassani tulisi myös olla minulle oma varattu paikka, jossa saisin olla kaikessa rauhassa. Uusilta ihmisiltäni kysytään siis paljon aikaa ja kärsivällisyyttä. Kokemus kaltaisistani arkajaloista olisi toivottavaa.
Kaikkein parasta olisi, jos voisin jakaa elämäni veljeni Spraitaksen kanssa, sillä tukeudun hänen turvaansa. Myös reipas koirakaveri olisi minulle hyvästä.
Spraitakseen voit tutustua täältä: https://www.petrescuefin.fi/lemmikit/spraitas/
Löytyisikö jostain tällainen kärsivällinen ja kokenut ihminen, joka auttaisi minua parantamaan pelkoni ja joka opettaisi minulle kuinka luottaa ihmisiin ja koko maailmaan? Vastapalvelukseksi saat minusta todellisen ystävän. ♥
Muista, että koiran kuvaus on tehty hyvin rajallisissa tarhaoloissa ja koiran luonne alkaa avautua vasta kun hän pääsee omaan kotiinsa. Ensimmäiset kuukaudet omassa kotonaan koira stressaa ja stressi voi tulla esille erilaisena ongelmakäytöksenä, jota ei voi mitenkään ennakoida tarhaoloissa. Koira, joka on tarhalla ollut kiltti ja nöyrä, voi kotiutumisen stressin aikana esimerkiksi näykkäistä ihmistä. Huomioi myös, että vaikka koira olisi ollut kotikoira ennen tarhalle tuloa, Liettuassa useimmat koirat elävät ulkotiloissa ja omistajat, jotka hylkäävät koiran tarhalle, eivät tietenkään ole niitä parhaita koiranomistajia. Koiran menneisyydessä on paljon enemmän asioita, joista emme tiedä kuin asioita, joista tiedämme. Jos päädyt adoptioon muista, että kuljetusautosta voi tulla ulos täysin erilainen koira kuin mitä esittelyvideossa näkyy. Koira ei ymmärrä, että hänet on pelastettu ja hän on päässyt uuteen kotiin, koira ymmärtää vain sen, että tuttu tarha ja tutut hoitajat ovat poissa ja niin kovin moni asia hänen elämässään on muuttunut. Jätä hakemus vain, jos olet valmis työstämään erilaisia haasteita ja opettamaan koiralle uusia asioita kärsivällisesti ja ajan kanssa ymmärtäen, että hylätyn koiran rakkaus ja luottamus ei ole itsestään selvä asia, vaan luodaan kuukausien työllä.