Siauliain kaupunki on Liettuan pohjoisosassa 200 km päässä pääkaupungista Vilnasta. Miten me tutustuimme Siauliu Leteneles tarhaan? Se on pitkääkin pidempi tarina, joten ulkoiluta koirasi ensin ja ota kuppi kahvia, ennen kuin edes aloitat lukemista.
Olipa kerran vuosi 2016 ja eräs ihana suomalainen koiraihminen adoptoi meiltä vähän ramman Frekin ja sitten vuonna 2017 aika lailla pippurisen Himmun. Jossain vaiheessa näytti sille, että kolmaskin koira mahtuisi joukkoon (onkos tuttu tunne 😊), joten Frekin ja Himmun omistaja alkoi omatoimisesti etsiä rescuekoiraa liettualaisilta nettisivuilta.
Löytyihän se. Pikkuinen ruskea pörrökarvainen nappisilmä, joka vaikutti juuri sopivalle Frekin ja Himmun uudeksi ystäväksi. Katsoimme pelästyneenä koiran sijaintipaikkaa. Siauliaissa?? Ei voi olla totta. Sieltäkö meidän nyt sitten pitäisi hakea joku koira Suomeen?
Ensimmäinen puhelinkeskustelu Siauliu Leteneleksen omistajan ja johtajan Ingridan kanssa ei mennyt ihan niinkuin olisimme toivoneet. Kerroimme Pet Rescue Finlandin toiminnasta, Frekistä ja Himmusta, mutta vastassa oli vain hämmentynyt epäluulo. Suomeen? Koira lähtisi Suomeen? Älkää naurattako.
Päätimme laittaa luurin päähän Liettuan vapaaehtoisemme Zivilen, joka lupasi puhua Ingridan kanssa kuten ”tarhaihminen tarhaihmiselle”. Zivilen ansiosta saimme kutsun tulla Siauliu Leteneleksen tarhalle katsomaan pikkuista ruskeaa pörrökarvaista nappisilmää.
Siauliu Leteneleksen tarhan sijainti on kätevä, vain muutama kilometri kaupungista, mutta silti avaralla pellolla. Tarhalla on kiva tunnelma. Koirilla on tilavat ulkoaitaukset ja koirat näyttävät onnellisille. Tarhalla on jatkuvasti noin 130 koiraa ja myös kissoja.
Juttelimme niitä ja näitä ja näytimme Frekin ja Himmun kuvia ja kerroimme koirista. Ingrida katsoi Himmun kuvaa epäuskoisesti. ”Tämähän on minun koirani”, hän huudahti. Emme olleet uskoa moista yhteensattumaa. Himmu oli asunut Vilnassa Lesen tarhalla, mutta tiesimme, että hänen alkuperänsä oli jossain Liettuan maaseudulla. Himmu oli siis löytynyt aikoinaan Siauliain läheltä kauheasta rakennuksesta useiden samanlaisten, likaisten pikku-Himmujen kanssa. Koiria oli niin paljon, että monet liettualaiset tarhat yhdistivät voimansa ja auttoivat koirien sijoittamisessa. Himmu matkasi Vilnaan Lesen tarhalle, odotteli siellä aikansa omaa kotia ja päätyi sitten ihan toimintamme alkuvuosina Suomeen. Emme tienneet, että juuri Ingrida ja Siauliu Letenele oli pelastanut koirat alunperin ja toimittanut Himmun Vilnaan.
Himmu olikin nyt meidän valttikorttimme Ingridan luottamuksen saamiseksi. Ingrida muisti Himmun hyvin (meitä aina ihmetyttää miten hyvin nämä tarhojen ihmiset muistavat yksilöitä satojen pelastamiensa koirien joukosta) ja näytimme hänelle valokuva toisensa jälkeen kuvia onnellisesta ja reippaasta Himmusta Suomessa sekä Himmun isoveljestä Frekistä.
Luottamuksen silta oli rakennettu ja siten pikkuinen ruskea pörrökarvainen nappisilmä sai kuin saikin luvan lähteä Suomeen. Nappisilmän nimeksi tuli Geri.
Gerin adoption jälkeen yhteistyömme Siauliu Leteneleksen kanssa pysähtyi ihan käytännön syistä. Ingridalla ei ollut aikaa auttaa meitä koirien kuvien tai videoiden tekemisessä ja me taas osaltamme toivomme yhteistyötarhoiltamme motivaatiota ja aktiivisuutta adoptiotoiminnassa.
Nyt kuvaan astuu Karolina ja hänen elämäntarinansa. Karolina on energinen, ihana ja hymyilevä liettualainen nuori nainen, jonka elämä oli jo asettunut mukavasti Lontooseen, kunnes maailmaa järisytti koronavirus. Karolina päätti muuttaa vanhempiensa luokse Siauliaihin koronakarkurina.
Me kaikki varmaan muistamme millaista elämä oli pandemian aikana, kun asuimme vankeina kodeissamme. Karolina kuuli, että läheisellä koiratarhalla tarvittiin apua ja koronarajoituksista huolimatta tarhalle pääsi hoitamaan ja ulkoiluttamaan koiria. Karolina alkoi käydä Siauliu Leteneleksessä päivittäin auttamassa koirien ulkoiluttamisessa ja muissa töissä. Koiria oli paljon ja hyviä koteja vähän. Karolina oli kuullut Pet Rescue Finlandista ja päätti ottaa meihin yhteyttä ja tarjoutua yhteyshenkilöksemme, jotta koirille löytyisi koteja. Olimme näistä uutisista enemmäin kuin riemuissamme. Elämän palattua normaaliksi koronarajoitteiden jälkeen Karolina muutti Vilnaan ja aloitti uudet työt, mutta koska pala hänen sydäntään jäi ikuisesti tarhakoirien luokse, niin vapaat viikonloppunsa Karolina viettää Siauliu Leteneleksessä ja tutustuu niihin koiriin, jotka tarvisevat kipeästi oman kodin Suomesta.
Kesällä 2023 useita tiimimme jäseniä vieraili Siauliu Leteneleksen tarhalla ja tutustui tarhan toimintaan. Kysyimme Ingridalta, miten voimme olla avuksi, mitä he tarvitsisivat tarhalla? Ingrida vastasi, että kaikki on heillä oikeastaan kunnossa, rakennukset toimivia ja koirilla on ruokaa, mutta jos voisimme löytää heidän koirilleen hyviä koteja, hän olisi todella iloinen.
Siauliai on kaukana kaikesta emmekä ole löytäneet paikallisia eläinlääkäreitä, jotka valmistelisivat koirat Suomeen. Joudumme matkustamaan aika pitkiä matkoja Panevezykseen ja Vilnaan, jotta saisimme koirille tarvittavat rokotesuojat, eläinlääkärintarkastukset ja testit. Karolina on meille korvaamaton apu ja voimme luottaa, että kaikki tulee tehtyä. Juuri täällä haluamme auttaa, kaukana kaikesta ja siellä, missä kaikki on vaikeaa, mutta avustamme on eniten hyötyä.
