Mikä oli matkamme tarkoitus?
Ukrainan sota on koskettanut meitä kaikkia. Ensinnäkin, sota on kovin lähellä meitä. Suomen naapurimaa on hyökännyt toiseen itsenäiseen maahan ja ohjukset tippuvat vain 20 km päässä EU maiden rajalta.
Toiseksi, ensimmäistä kertaa sodankäynnin historiassa, ihmisten mukana sotaa pakenee myös eläimiä, lemmikkejä, koiria ja kissoja. Olemme jo nyt huomanneet Suomessa, miten huonosti yhteiskunta on valmistautunut suojelemaan sodan tuhoilta ihmisten parhaita ystäviä, lemmikkieläimiä. Väestönsuojiin tai pakolaiskeskuksiin ei pääse lemmikin kanssa. Eläinten liikkumista säätelevät lait eivät taivu hädän hetkellä. Ukrainan sota on herättänyt meidät siihen tosiasiaan, että nykyisessä yhteiskunnassa lemmikkien hyvinvointi on yhtä tärkeää kuin ihmisten hyvinvointi ja ihmisten lemmikkejä täytyy suojella kriisin aikana.
Heti sodan alkaessa EU maat helpottivat ukrainalaisen omistajan kanssa pakenevan lemmikin pääsyä EU:n alueelle. Ukraina ei ole EU maa ja Ukrainassa esiintyy raivotautia, siksi ennen sotatilannetta ukrainalainen lemmikki ei päässyt EU alueelle ilman raivotaudin vasta-aineiden tulosta, karanteenia ja muita aikaa vieviä lupia.
Tämän lisäksi kansainväliset eläinsuojeluyhdistykset valmistautuivat auttamaan ja pelastamaan Ukrainan kodittomia eläimiä, kadulla asuvia, tarhoilla asuvia, omistajien kaupunkeihin, asuntoihin ja tarhoille jättämiä lemmikkejä. Tilanne vaikuttaa kaaottiselle, kun monet tahot julkaisevat erilaista tietoja sosiaalisessa mediassa. Eläimille kerätään avustuksia, rahaa ja ruokaa ja kaikki haluavat tietää, että apu pääsee perille asti.
Siksi yhdistyksemme matkasi paikan päälle tekemään suoria kontakteja ja näkemään juuri tämänhetkisen sotaa pakenevien eläinten tilanteen.
Puolan ja Ukrainan rajalle Przemyslin ja Medykan rajakaupunkeihin on vain 10 tunnin matka kohdemaastamme Liettuasta. Pet Rescue Finlandin toiminnanjohtaja Heidi, sihteeri Jorma ja somevastaava Laura lensivät Helsingistä Varsovaan ja Liettuan vastaava Liisa ajoi Vilnasta hakemaan heidät lentokentältä. Varsovasta Ukrainan rajalle oli 4 tunnin ajomatka.
Ada Foundation eläinlääkärinklinikka Przemyslin kaupungissa
Ensimmäinen tutustumiskohteemme oli eläinlääkärinasema ja tarha Ada Foundation. Klinikasta on tullut kuuluisa sodan alkaessa ja heistä on kirjoitettu kansainvälisissä uutisissa sekä suomalaisessa lehdistössä. Ei siis mikään ihme, että heillä ei ollut aikaa vastata ennen matkaa lähettämiimme viesteihin. Menimme siis paikalle täysin ilman sovittua vierailuaikaa ja jännitimme vähän, miten meidät otetaan vastaan. Jännitimme turhaan. Meidät otettiin erittäin lämpimästi vastaan ja vietimme paikalla lähes kolme tuntia tutustuen ukrainalaisten eläinpakolaisten tarinoihin.
Sodan alusta lähtien Ada klinikan työntekijät ovat ajaneet rajan yli Lviviin ja hakeneet sieltä kodittomia koiria ja kissoja. Sodan alkaessa ensimmäiset kaksi viikkoa raja oli täysin auki kaikille sotaa pakeneville. Siksi Ukrainasta oli helppo tuoda suuria määriä kodittomia koiria ja kissoja. Vähitellen rajamuodollisuudet tiukentuivat ja eläimiä tuotiin niin, että yksi Adan työntekijä toi omanaan mukanaan enintään viisi koiraa tai kissaa. Jotkut rescueyhdistykset jatkoivat eläinten tuontia suuria määriä kerrallaan niin, että he vain riitelivat puolalaisten tullimiesten kanssa niin kauan, että pääsivät rajan yli. Joskus myös Adan henkilökuntaa ei haluttu päästää eläinten kanssa ylitse, vaan he joutuivat seisomaan rajalla jopa 15 tuntia, jotta tullimiehet vain väsyivät ja päästivät eläimet yli.
Kuulimme näin ensimmäisen varmistuksen siitä, että sotatilanteessa ja hädässä eläinten suojelijat toimivat, eivät lue lakeja. Eläinten liikkumista helpotettiin ainoastaan siinä tilanteessa, jossa Ukrainan kansalainen pakenee sotaa oman lemmikkinsä kanssa, eli eläimiä ei saa olla yli 5 ja eläintä ei ole tarkoitus antaa adoptioon tai myydä EU alueella. Puolalaisten tullimiesten alkaessa noudattaa tätä sääntöä, rescueyhdistykset protestoivat. Yhdistysten ainoa tärkeä päämäärä on pelastaa mahdollisimman paljon kodittomia ukrainalaisia koiria ja kissoja tavalla tai toisella. Kukaan haastatelluista ei pitänyt toimintaansa salakuljetuksena tai laittomana toimintana. Puolalaiset tullimiehet olivat heille vain hankalia byrokraatteja, jotka eivät ymmärtäneet eläinten hätää. Raivotautivaara tunnistettiin, mutta sitä ei pidetty mitenkään niin tärkeänä, että eläimiä pitäisi jättää sen vuoksi nälkäkuolemaan tai pommiuhan alla Ukrainan puolelle.
Adan työntekijät ajavat Ukrainaan vähintään kerran viikossa. Tilanne Ukrainassa on kuulemma pahempi kuin voisi ikinä luulla. Eläinten omistajat saattavat hylkäävät lemmikkejä Lvivin koiratarhoille, koska läntisessä Ukrainassa on tällä hetkellä turvallisempaa kuin itäisessä. Länsirajalla on kuulemma yksi ihan tavallinen omakotitalo, jonka pihalla on nyt 150 koiraa yhden perheen huolehdittavana. Kaikki koirat ovat entisiä kotikoiria, jotka omistajat ovat hylänneet pakomatkallaan.
Ukrainan kodittomat eläimet sirutetaan, rokotetaan ja annetaan adoptioon 21 päivän karanteenin jälkeen. Adoptioprosessi on tarkka ja uusien omistajien täytyy tulla paikan päälle hakemaan uusi lemmikki. Eläimiä on annettu adoptioon ympäri Eurooppaa. Tällä hetkellä uuden kodin löytää 10 eläintä päivässä.
Tilanne on mielenkiintoinen sikäli, että Suomessa ukrainalaisen omistajan mukana tullut lemmikki joutuu karanteeniin kuukaudeksi, kun taas Puolassa koditon ukrainalainen koira voidaan laittaa adoptioon jo 21 päivää rokotuksen jälkeen. Sääntöjä ei ole ehditty yhdenmukaistaa EU:n alueella.
Tapasimme paikalla myös amerikkalaisia eläkeläisiä, jotka olivat tulleet Puolaan pariksi viikoksi auttamaan kodittomien eläinten hoitamisessa ja ulkoiluttamisessa. Matkan aikana huomasimme usein, miten paljon vapaaehtoisia eläinrakkaita ihmisiä matkusti pitkiäkin matkoja paikalle auttamaan eläinten pelastamisessa ja hoitamisessa.
Yleensäkin matkan aikana meille selveni, että todellisen kriisin kohdatessa ihmisten tulee toimia, ei odottaa. Suomessa on totuttu odottamaan viranomaisen ohjeita, luottamaan isoihin organisaatioihin. Yksityishenkilöille ei suositella osallistumista avustustoimiin. Jos ei yksityishenkilöt, ketkä sitten? Przemyslin pakolaiskeskukseenkin voi vain kävellä sisälle ja rekisteröityä vapaaehtoiseksi. Kaikki rajalla olevat hyväntekeväisyyspisteet on perustettu yksityisten ihmisten ja järjestöjen voimalla, ei valtion tuella. Sodan kohdatessa apua tarvitaan paljon ja nopeasti ja mikään valtio tai viranomaistaho ei toimi niin nopeasti kuin yksityiset ihmiset ja hyväntekeväisyysjärjestöt. Tapasimme matkallamme valtavan määrän ihania vapaaehtoisia, jotka ovat vuorotellen paikalla pari viikkoa kerrallaan auttamassa ja pyörittämässä sitä valtavaa organisaatiota, jota tarvitaan tuhansien ja tuhansien sotapakolaisten auttamiseksi.
Ada klinikan tilat olivat modernit ja siistit ja eläimiä hoidetaan hyvin. Meille jäi hyvä mieli heidän toiminnastaan ja voimme suositella rahalahjoituksia heidän toimintansa tukemiseen. Adalla on myös ihania tuotteita, joita ostamalla voi tukea toimintaa.
Tuotteet on suunnitellut Adan klinikalla toimivan eläinlääkärin veli, joka myös englanninkielentaitoisena esittelee tiloja ulkomaisille vieraille. Adalle voi lahjoittaa rahaa tai tuoda eläinruokalahjoituksia heidän varastoonsa, joka sijaitsee eri puolella kaupunkia. Adan työtekijät vievät ruokaa säännöllisesti Ukrainan puolelle.
https://www.facebook.com/centrumadopcyjne
https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008702629.html
https://www.iltalehti.fi/iltvuutiset/a/b43c84cf-ded6-4ed4-9c81-c6a222daf8c7
https://edition.cnn.com/2022/03/12/world/animals-pets-rescued-ukraine/index.html
https://www.facebook.com/watch/?v=544739483653129&extid=NS-UNK-UNK-UNK-AN_GK0T-GK1C&ref=sharing
Pakolaiskeskus Przemyslin kaupungissa
Tarhavierailun jälkeen menimme tutustumaan Przemyslin keskustassa sijaitsevaan pakolaiskeskukseen. Paikka oli helppo löytää ja löysimme sen ilman navigaattoria Adan klinikan läheisyydestä. Pakolaiskeskus on entinen ostoskeskus, jonka kaupat on muutettu pakolaisten tarpeisiin sopiviksi. Sisällä on leikkihuone lapsille, eri tiloja joista pakolaiset saavat tarpeellisia tuotteita eli hygieniatavaroita, vaatteita, ruokaa ja tarvikkeita ja ruokaa lemmikeilleen. Tiloissa toimii ravintola ja eri maiden infopisteitä. Veimme paikalle pieniä säkkejä koiranruokaa. Pienet säkit ovat hyviä, koska pakolaiset jatkavat matkaansa ja isojen säkkien kantaminen olisi mahdotonta.
Pakolaiskeskuksen parkkipaikalla on teltta, jossa voi rekisteröityä vapaaehtoiseksi tai autonkuljettajaksi. Koska olimme liikenteessä minibussilla, niin halusimme tarjota paluumatkalla kyydin Suomeen jollekin pakolaisperheelle. Rekisteröinnissä meidän tuli näyttää passimme ja auton tiedot ja kertoa, mihin suuntaan olimme matkalla. Sen jälkeen tapasimme pakolaiskeskuksen Suomi-pöydän vapaaehtoisia. He kertoivat, että Suomeen oli lähdössä juuri iso 40 hengen operaatio Timon bussi, mutta koska paikalle tulee koko ajan uusia ihmisiä, niin he olivat varmoja, että meidän kyydillekin olisi tarvetta.
Kiireisen päivän jälkeen tajusimme, että koko Przemyslin alueella ei ollut yhtään vapaata hotellihuonetta. Paikka on täynnä pakolaisia tai vapaaehtoisia. Jouduimme ajamaan tunnin verran metsän keskellä olevaa serpentiinitietä, kunnes vihdoin ennen puoltayötä löysimme vapaita hotellihuoneita ja pääsimme nukkumaan.
Medykan raja-asema
Seuraavan päivän ohjelmassa oli matka suoraan Medykan raja-asemalle. Raja-asemalla on kaksi paikkaa maahantuloa varten, yksi autoliikennettä varten ja toinen rajan yli käveleviä ihmisä varten. Parkkeerasimme automme ja kävelimme rajalle. Siinä vaiheessa ihmisten ja eläinten hätä konkretisoitui meille kaikille. Rajan yli käveli tasaisena virtana ihmisiä, joilla oli kädessään vain juuri niin paljon tavaraa kuin pystyivät kantamaan. Oli myös sydäntä raastavaa nähdä, että lähes kaikkien pakolaisten mukana tuli lemmikki. Kissoja kantokasseissa, eri kokoisia ja näköisiä koiria, jatkuvana virtana. Kuulimme, että ennen Puolan rajan ylittämistä ihmisillä ja eläimillä oli takanaan monien päivien matka erilaisin tavoin. Osa matkasta junalla, autolla, kävellen.
Ukrainanalainen Lvivin kaupunki on vain tunnin ajomatkan päässä Puolan rajalta, mutta kuulimme, että se on monesti kaikkein vaarallisin matka, etenkin rajalle kävelevillle naisille. Matkan varrella voi tapahtua paljon väkivaltaa, ryöstöjä ja epävarmuutta siitä, pääseekö perille Puolaan asti. Siksi erittäin tärkeitä ja tarpeellisia ovat autokyydit suoraan Lvivistä Medykaan. Tällaista avustusmatkaa varten täytyy olla aikaa. Joskus rajan yli Ukrainasta Puolaan pääsee nopeasti, joskus rajalla voi mennä 3 – 10 tuntia. Autotiet ovat huonossa kunnossa ja öisin Ukrainassa on ulkonaliikkumiskielto. Muuten Ukrainan länsirajalla on ollut melko turvallista ja kaikki tapaamamme rescuejärjestöt ajavat rajan yli useita kertoja viikossa viemässä ruokaa eläimille ja tuomalla eläimiä turvaan Puolan puolelle.
IFAW ja sininen teltta
Pysähdyimme juttelemaan rajan yli tulevan ukrainalaisen naisen kanssa, jolla oli mukanaan kaksi koiraa. Pian luoksemme tuli amerikkalainen nainen, joka kertoi olevansa rescueyhdistyksen ifaw edustaja. Ystävällinen Shannon kutsui meidät ”siniseen telttaan”, joka on ensiapupiste Ukrainasta pakenevien lemmikkien omistajille. Sinisen teltan pystytti paikalle alunperin saksalainen yhdistys TRD Gemeinschaft Deurshcer Tierrettungsdienste. Tapasimme myös heidän saksalaisen edustajansa, joka oli vielä paikalla vapaaehtoisena. Heidän mukaansa ensimmäisten sodan viikkojen aikana teltassa kävi niin paljon eläimiä, että he eivät pystyneet pitämään luvuista kirjaa. Nyt tilanne on rauhoittunut ja sinisessä teltassa käy ”vain” 100 eläintä päivässä.
Sinisessä teltassa tehdään töitä 24/7 ja vapaaehtoiset nukkuvat teltassa. Paikalla on aina vapaaehtoinen eläinlääkäri, juuri nyt paikalla oli noin neljä päivää sitten työnsä aloittanut Kaliforniasta tullut nuori eläinlääkäri, jonka isä on aikoinaan paennut Ukrainasta Amerikkaan. Eläinlääkäri kertoi, että eläimet ovat yleensä hyvin väsyneitä, nälkäisiä ja janoisia monen päivän matkan jälkeen. Koirat ovat yleensä hyvällä tuulella, mutta kissat erittäin stressaantuneita. Sinisessä teltassa ei tehdä mitään isompia toimenpiteitä, ainoastaan pintapuolinen tarkistus ja mahdollisuus pieneen lepoon sekä omistajille että heidän lemmikeilleen. Teltassa on pehmeitä mattoja koirille, jotta he voivat asettua makuulle ja levätä sekä häkkejä kissoille, joissa kissat pääsevät ehkä ensimmäisen kerran moneen päivään jaloittelemaan, juomaan, syömään ja käyttämään hiekkalaatikkovessaa. Teltassa lahjoitetaan eläinten omistajille lähes kaikkea mahdollista tarpeellista tavaraa, teltassa on kantokoppeja eläimille, jos omistajat tarvitsevat niitä, ruokaa ja perustarvikkeita lemmikkien hoitoon. Omistajat saavat tietoiskun siitä, mitä lemmikkien kanssa pitäisi tehdä EU alueelle saavuttuaan. Esimerkiksi Puolassa vain virkaeläinlääkäri saa siruttaa ja rokottaa Ukrainasta saapuneen lemmikin.
Siniseen telttaan on tulijoita jatkuvasti ympäri vuorokauden. Eläinlääkäri nauroi, että hän ei ole uransa aikana nähnyt niin paljon Sfinksi-rotuisia kissoja kuin nyt. Yksi papukaijakin oli tullut viime viikon aikana. Shannon puolestaan sanoi, että öisin tulevat eläimet ovat hänen mielestään kodittomia ukrainalaisia katukoiria, joita tuodaan kiertäen sääntöä, jonka mukaan yhdellä henkilöllä on korkeintaan viisi omaa eläintä. Yleensä öisin telttaan tulevat ihmiset ovat selvästi vain ”kuskeja”, koska he eivät tunne kuljettamiaan eläimiä ollenkaan eivätkä vaikuta eläinten omistajille.
Keskustelimme lisää kodittomien koirien liikkumisesta. Sinisessä teltassa ketään ei sakoteta tai arvostella, vain autetaan. ”Raivotaudin torjuminen on toki ensisijaisen tärkeää. Uskon, että jos kaikilla olisi selkeämmät säännöt, niin rescueyhdistysten olisi helpompi tehdä asiat sääntöjen mukaan. Tilanne ukrainalaisten koirien suhteen on vähän kuin kannabiksen laillistaminen. Tosiasia on se, että kodittomia ukrainalaisia koiria ja kissoja on jo tullut rajan yli tuhansittain, eikä näitä eläimiä varten ole mitään sääntöjä, he ovat laittomia. Jos kodittomat eläimet laillistettaisiin, niin tuontiin saataisiin kontrolli ja selkeät yhtenäiset säännöt karanteenista, rokotuksista ja koirien adoptiotoiminnasta eri EU maiden välillä”.
Ifaw yhdistyksen vapaaehtoiset sanoivat, että he eivät tarvitse mitään tavaraa tai ruokaa lahjoituksina. Heillä on rahaa, jolla he voivat ostaa mitä tahansa tarvitsevat Puolen puolella. Kaikkein tärkeintä on saada ruokaa ja avustuksia Ukrainan puolelle, meille vakuutettiin.
Meille tuli sellainen olo, että yleisestikin ottaen isot, kansainväliset rescueyhdistykset ja tarhat saavat tällä hetkellä paljon rahallista avustusta eri puolilta maailmaa. Shannon oli todella rehellinen sanoessaan, että he eivät tarvitse tällä hetkellä yhtään mitään. Tämä vahvisti mielikuvaamme siitä, että on parempi siirtää rahaa täsmäiskuina juuri oikeaan aikaan juuri oikealle taholle ja etsiä pienempiä yhdistyksiä ja konkreettisia projekteja, jotta apu menisi todelliseen tarpeeseen.
https://www.facebook.com/bundesverbandtierrettung
Centaurus Pop up tarha Medykan raja-alueella
Shannon lähetti meidät katsomaan tilannetta aivan vieressä olevalle koira- ja kissatarhalle. Sodan ensimmäisten parin viikon ajan rajan yli oli tullut sadoittain kodittomia koiria, joten heille perustettiin nopeasti väliaikaiset tarhatilat. Vanhan maatilan pihalle oli tuotu kontteja, jotka olivatkin mainioita ja lämpimiä tiloja koirille ja kissoille sekä myös koiria hoitaville vapaaehtoisille.
Paikalla oli vapaaehtoisia Itävallasta, Saksasta ja Tanskasta. Vapaaehtoiset nuoret tulevat paikalle pariksi viikoksi kerrallaan ja nukkuvat paikalla olevissa konteissa. Suihkuun he pääsevät silloin tällöin. Meille kerrottiin, että Puolan tullimiesten tiukentaessa maahantuontia, viime viikolla tarha oli ollut lähes täysin tyhjä ja vasta eilen rajan yli saatiin noin kymmenen koiraa. Iso ero siihen, että sodan alkuviikkoina paikalla oli ollut yli 500 koiraa. Nämä koirat on siirretty Centuruksen toisille tarhoille Puolassa.
Itävaltalainen vapaaehtoinen oli adoptoinut itselleen komean huskyn, joka on varmastikin ollut jonkun kotikoira ennen sodan alkua. Koira oli terveen ja hyvinvoivan näköinen, upea ja ystävällinen. Tanskalainen vapaaehtoinen kertoi iloisena, miten hän oli valehdellut eläinlääkärille, että koira on puolalainen rescue, jotta hän saisi koiran helpommin mukaansa Tanskaan.
Tämän rescueyhdistyksen vapaaehtoisten puheista kävi ilmi sama toistuva asenne kuin kaikkien muidenkin paikalla olevien rescueyhdistysten vapaaehtoisten kanssa puhuttaessa. Tärkeintä heille oli tuoda mahdollisimman paljon kodittomia ukrainalaisia kissoja ja koiria turvaan Puolan puolella. Sitten kun eläimet pääsevät pois Ukrainasta, he ovat turvassa. Eläimet pääsevät toisiin tarhoihin, sijaisperheisiin, adoptioperheisiin. Puolalaiset tullimiehet olivat ”pahiksia”, jotka ovat eläinten hyvinvoinnin esteenä. Aikaisemmin eri maiden kansalaisuuksia edustavat vapaaehtoiset olivat voineet ajaa rajan yli ja tuoda ominaan viisi koiraa rajan yli. Nyt Puolan tullimiehet olivat alkaneet tarkistaa, että eläimet voivat päästä rajan yli vain ukrainalaisen omistajan mukana. Pop up tarhan vapaaehtoiset olivat tästä harmissaan, mutta valmiita etsimään ja lähettämään Ukrainan kansalaisia ajamaan eläinten pelastamiseen tarkoitettuja autoja rajan yli. Heitä ei huolettanut raivotauti, lait, pommitukset tai turvallisuus. Suurinta huolta näytti aiheuttavan teiden huono kunto, sillä auton rengas saattoi jäädä jumiin johonkin isoon kuoppaan, vahingoittaa ajopeliä ja hidastaa pelastusmatkaa.
Pop up tarhalla oli todella paljon eläinten ruokaa ja joitain koiranruokasäkkejä oli jopa käytetty konttien katoilla olevien antennien tukemiseksi. Tarha oli nyt hiljainen, mutta ruoka-avustuksia oli tullut jopa liikaa. Tämä vahvisti matkan aikana saamaamme tietoa, että Ukrainan rajamaiden tarhat eivät tarvinneet ruoka-avustuksia, vaan kaikki ruoka pitäisi lähettää suoraan Ukrainaan.
Saimme myös tietoa siitä, että monet isot rescueyhdistykset ovat jo siirtyneet Romanian puolelle, koska sieltä kodittomia ukrainalaisia eläimiä sai rajan yli helpommin. Kuulemma joskus koiria ja kissoja päästettiin vapaaksi Romanian puolella, koska tarhat olivat täynnä ja pääasia oli saada eläimet pois Ukrainan puolelta. Eläimet olisivat enemmän turvassa Romanian kaduilla kuin sotaa käyvän Ukrainan koiratarhoilla ja kaduilla.
https://www.facebook.com/centaurusstiftung
Pakolaisperheiden auttaminen
Sunnuntaina olimme valmiita lähtemään kohti Suomea ja odotimme jännittyneinä, saisimmeko mukaamme ukrainalaisen perheen. Olimme tiedottaneet asiasta myös Facebook ryhmässä ”Itsenäisesti Ukrainassa auttavat” ja sitä kautta saimme tiedon suomalaisesta miehestä, joka ajaa urheasti sota-alueilla ja tuo mukanaan pakenevia perheitä. Hän oli juuri tuonut Puolaan äidin, 13-vuotiaan tyttären ja heidän pienen pomeranian koiransa. Perhe odottaisi meitä Przemyslin toisella pakolaiskeskuksella. Tämä keskus oli myös entinen ostoskeskus ja vielä suurempi kuin keskustassa oleva. Tämä pakolaiskeskus vaikutti hiljaiselle ja melko tyhjälle. Punkkasänkyjä oli koottu isoiksi pinoiksi ja huoneet olivat tyhjiä.
Äiti, tytär ja pieni koira olivat matkanneet viisi päivää Ukrainan läpi ja heidän määränpäänsä oli Suomi, jossa heille oli järjestynyt majoitus suomalaisessa perheessä. Selvitimme matkareittiämme heille google kääntäjän avulla ja aloimme pakata autoa. Silloin paikalle juoksi tapaamamme liettualainen lääkäri, jolla oli mukanaan 21-v tyttö, jonka pitäisi päästä Latviaan tätinsä luokse. Tytön vanhemmat olivat jääneet sotimaan ja lähettäneet lapsensa turvaan. Tytöllä oli mukanaan pieni kassi tavaroita, syntymätodistus matka-asiakirjana eikä yhtään rahaa. Hän purskahti itkuun kuullessaan, että pääsisi meidän kyydissämme perille asti eikä meille tarvitsisi maksaa mistään.
Ajoimme Przemyslistä yöksi Varsovaan, josta somevastaava Laura pääsi lentämään takaisin Suomeen töiden pariin. Meidän muiden lähtö myöhästyi hieman, sillä äidin matkastressi aiheutti hänelle lievän sairaskohtauksen, josta kaikeksi onneksi selvittiin parin tunnin levolla. Ajoimme Vilnaan, jossa yövyimme vielä ennen Suomeen lähtöä. Kilometrejä ja ajamista oli paljon.
Jätimme 21-v matkustajamme Riikaan tätinsä luokse ilman isompia ongelmia. Äidin ja tyttären ukrainalaisia passeja tutkittiin tarkkaan Viron rajalla, mutta siitäkään ei koitunut mitään ongelmia. Länsisatamassa oli selkeästi merkitty Ukraina piste. Yhdeksän jälkeen paikalla ei ollut enää poliisia, mutta pakolaisemme saivat avustuspaketit, joissa oli tarpeellisia hygiania tarvikkeita ja ohjeistukset rekisteröityä poliisilla kolmen päivän sisällä maahantulosta. Koiran kanssa ohjeet olivat samat, eli koiran kanssa pitäisi mennä eläinlääkärille kolmen päivän sisällä. Pikkuisella pomeranialla oli hieno ukrainalainen koirapassi, josta näki, että koirasta on pidetty hyvää huolta ja hänet on rokotettu vuosittain.
Pieni ukrainalainen koira oli istunut 13-v tytön sylissä koko matkan ajan. Näin meille konkretisoitui myös se, että jos koira jouduttaisiin ottamaan eroon tytöstä kuukauden karanteeniin, niin siinä kärsisivät sekä koira että perhe. Koira oli selvästi tytön tuki ja turva pakomatkan aikana ja koira tukeutui tyttöön tavatessaan uusia ihmisiä uusissa paikoissa. Kaikille osapuolille eroaminen olisi liian iso stressi. Pakolaiskeskusten tulee seurata aikaa ja hyväksyä sotaa pakenevat perheet lemmikkiensä kanssa.
Ukrainalaisista pakolaisista tuli ystäviämme kielimuurista huolimatta. Matkaan mahtui kyyneliä ja naurua. Soitimme ukrainalaista ja suomalaista musiikkia, yritimme kertoa perheistämme ja elämästämme google kääntäjän avulla. Äiti oli ammatiltaan peruskoulun opettaja, 13-v tytär tykkäsi tanssimisesta, 21-v tyttö oli juuri valmistunut yliopistosta taiteilijaksi. Kaikki olivat helpottuneita, kun pitkä pakomatka oli vihdoin loppunut ja he pääsivät turvaan.
Tuleeko meille ukrainalaisia kodittomia koiria adoptioon?
Heti sodan alettua meiltä on kyselty mahdollisuutta ottaa ukrainalainen koira tai kissa kotihoitoon tai adoptioon. Ihmiset haluavat auttaa. Matkan jälkeen ymmärsimme, että kyseessä on erittäin monimutkainen ja sekava tilanne. Sotatilanne on aiheuttanut kaaosta ja lait eivät pysy perässä. Rajan yli EU maihin on tullut tuhansia ja tuhansia kodittomia koiria ja kissoja eri rescueyhdistysten mukana, vaikka lain mukaan ainoastaan Ukrainan kansalainen voi tuoda oman lemmikkinsä EU alueelle.
Ihailemme sosiaalisen median videoita ja kuvia, joissa eläimiä pelastetaan pommi-iskujen raunioilta. Totta kai näin pitääkin tehdä. Terve järki sanoo, että eläimiä ei voi jättää yksin kuolemaan. Harva meistä kuitenkin ymmärtää, että kodittomien ukrainalaisten eläinten tuonti EU maihin on laitonta, sotatilasta huolimatta. Nämä sodan jaloista pelastetut koirat ja kissat pitäisi palauttaa Ukrainaan, lopettaa, takavarikoida tai määrätä viranomaisten asettamaan karanteeniin. Todellisuuden ja lakien välillä on iso ero.
Näimme omin silmin, miten ukrainalainen koditon koira tai kissa lähtee Puolasta uuteen adoptioperheeseen 21 päivän karanteenin jälkeen. Niin helposti laittomasta tulee laillinen Ukrainan naapurimaissa, samaan aikaan kun muiden maiden viranomaiset ummistavat silmänsä todellisuudelta. Tälläkin hetkellä jossain Saksassa yksityisten ihmisten sohvilla makoilee onnellisia ukrainalaisia entisiä kodittomia, joiden raivotautitilanteesta kukaan ei ole enää huolissaan.
Olimme kyselleet asiasta Ruokavirastolta ennen matkaamme. Tällä hetkellä viranomaisilla ei ole mitään neuvoja tai ohjeistuksia näitä tuhansia kodittomia koiria varten, joita eri yhdistykset tuovat Ukrainan rajan ylitse laittomasti. Näitä koiria ei virallisesti ole edes olemassa. Olisi niin paljon parempi, jos EU maiden tasolla ymmärrettäisiin tosiasiat ja neuvottaisiin rescueyhdistyksiä siinä, miten ukrainalaisten kodittomien koirien pitäisi liikkua EU maiden välillä. Näin koiria voitaisiin auttaa vastuullisesti.
Ukrainalaisia kodittomia koiria voi auttaa vain siinä tapauksessa, että viranomaiset antavat selkeitä ohjeistuksia koirien karanteenista, karanteenioloista, rokotuksista ja raivotaudin vasta-aineista. Koirille voisi tehdä raivotaudin vasta-aineet, kahdet raivotautirokotukset ja koiria voisi pitää esimerkiksi kolmen kuukauden karanteenissa rokotuksen jälkeen.
Kohdemaassamme Liettuassa on varovaisten arvioiden mukaan 550 ukrainalaista koiraa ja kissaa, osa omistajien mukana tulleita, 137 kodittomia. Jotkut yhdistykset rekisteröivät maahan tuodut kodittomat koirat, toiset eivät. Koiria ja kissoja annetaan suoraan kotihoitoon. Liettuan viranomaiset tiedottavat jatkuvasti, että kodittomien ukrainalaisten eläinten tuonti ei ole luvallista, mutta siitä ei vähät välitetä. Eläinsuojeluyhdistykset pitävät tätä vain liiallisen byrokratian merkkinä, aivan kuten Puolassa toimineet rescueyhdistykset pitivät puolalaisia tullimiehiä hankalina esteinä eläinten liikkumisessa.
Liettualainen eläinsuojeluyhdistys Pifas on tehnyt omanlaisensa kokeen. He toivat Liettuaan yhteensä 64 ukrainalaista koditonta kissaa ja koiraa, jotka vietiin turvallisesti karanteeniin Vilnan kunnalliselle tarhalle. Kaikkien eläinten tuonti rekisteröitiin Liettuan maa- ja metsätalousministeriöön. Viranomaiset reagoivat antamalla selkeät ohjeet kodittomien, laittomasti maahan tuotujen eläinten käsittelemiseksi. Viranomaiset totesivat, että eläimet ovat tulleet maahan laittomasti, mutta tärkeintä ovat nyt toimenpiteet, jossa minimoidaan raivotaudin riskit. Eläimille määrättiin 30 päivän karanteeni, jonka jälkeen heiltä testataan raivotaudin vasta-aineet. Jos tulos on vaadittavan rajan yläpuolella, koirat saavat EU passit ja ovat vapaita adoptioon. Mielestämme tilanne oli esimerkillinen. Eläinsuojeluyhdistys pelastaa eläimiä sodan jaloista, ilmoittaa eläinten maahantulon, hoitaa turvalliset karanteeniolot. Viranomaiset puolestaan reagoivat selkeillä säännöillä, joiden tarkoitus ei ole rangaista tai vaikeuttaa jo ennalta vaativaa tilannetta, vaan ainoastaan toimia niin, että yhteiskuntaa suojellaan raivotaudin vaaralta.
Toiveemme olisi, että tällaisia päätöksiä tehtäisiin muissakin EU maissa tilanteen selkeyttämiseksi ja kodittomia ukrainalaisia eläimiä saataisiin pelastettua sodan jaloista avoimesti, yhteistyöllä ja raivotaudin vaaran minimoimiseksi.
Tärkein asia olisi yhtenäistää koirian karanteeniajat. Puolassa näimme 21 päivän karanteenin, Liettuassa kuukauden karanteenin, kun taas lukemamme mukaan raivotaudin osalta parasta olisi vähintään kolmen kuukauden karanteeni raivotaudin vasta-aineiden ottamisen jälkeen.
Ruokaviraston tiedote:
Liettuan viranomaiset varoittavat tuomasta maahan kodittomia ukrainalaisia eläimiä:
Liettuan viranomaisten uusi tiedote kodittomien ukrainalaisten eläinten karanteenista:
https://vmvt.lt/naujienos/vmvt-patikslino-gyvunu-augintiniu-ukrainos-ivezimo-i-lietuva-tvarka
EU parlamentaarikot vaativat yhteisellä kirjeellä kodittomien ukrainalaisten eläinten maahantulon helpottamista:
