Muista antaa aikaa itsellesi ja koirallesi

Onnittelut, olet juuri saanut kauan odottamasi koiran. Odotus, jännitys ja onni vaihtuu nyt arjeksi ja siksi haluamme kirjoittaa sinulle tämän kirjeen. Kirje on pitkä, mutta pyydämme sinua lukemaan sen huolellisesti.

Viime joulukuun kuljetuksen jälkeen huolestuimme. Liian moni koiranomistaja halusi luopua koirastaan ensimmäisten viikkojen aikana. Koira ei ollut sellainen kuin luultiin tai vaikeudet tuntuivat ylitsepääsemättömiltä.

Koirat reagoivat stressiin mitä erilaisimmilla tavoilla. Matka Suomeen pois tutuista maisemista on koiralle iso stressi. 

Sinun tehtäväsi on nyt antaa koiralle tilaa, rauhaa, ruokaa, lepoa ja oikeasti aikaa sopeutua kaikkeen uuteen. Viikko, kaksi viikkoa, kolme viikkoa, kuukausi ja usein edes puoli vuotta ei ole tarpeeksi pitkä aika koiran sopeutumiseen. Koira on ollut hylätty ja laiminlyöty koko elämänsä, ne arvet eivät parane hetkessä.

Yritä katsoa asiaa koiran silmillä. Olet elänyt koko elämäsi ”vankilassa” ja yhtäkkiä ympärilläsi on paljon uusia ääniä ja kokemuksia. Ihan kaikki on uutta, kaikki tuttu ja turvallinen ympäriltäsi on kadonnut. Valot, liukas lattia, astianpesukoneen ääni, rappukäytävän kolinat. Muista, että ihmisen eleet ja äänet ovat koiralle vieraita ja pelottavia. Koiralle on pelottavaa jopa se, että seuraat häntä katseellasi. Se että tulet ihan lähelle. Se että kosket ja silität. Koira ei ole tottunut ihmiseen, ei ole tottunut ihmisen eleisiin ja kosketukseen. Anna koiralle tilaa, rauhaa ja lepoa. Jos koira on levoton, ole sinä rauhallinen. Nyt on aika lopettaa kiire, stressi ja suorittaminen.

Ei koira ymmärrä, että hänet on nyt pelastettu parempaan elämään. Ei hän heti luota sinuun. Luottamus, rakkaus ja kiintymys ei tule itsestään, vaan se ansaitaan pitkäjänteisen työn ansiosta. Olemmeko me nykyajan ihmiset tottuneet siihen, että kaiken pitää olla helposti ja nopeasti saatavilla?

Pelkäävä koira puree. Älä pelästy koiran puremista. Pureminen on koiran tapa sanoa, että jätä minut rauhaan, minua pelottaa. Usein meille sanotaan, että koira puri varoittamatta. Että koira on aggressiivinen. Näin ei ole.  Ennen puremista koira on antanut monta merkkiä siitä, että häntä pelottaa. Tai sitten kun koiran pelon pieniä eleitä ei ole huomattu, koira on ollut pakko jättää varoitusmerkit väliin ja siirtyä voimakkaampiin puolustamisen merkkeihin. Mieti, jos sinun kuiskauksia kukaan ei kuule, niin alat huutaa, jotta sinut huomattaisiin.

Eräässä perheessä koira istui sohvalla ja lapsi silitti koiraa. Voi kuinka kiltisti koira siinä istui, miten hyvin ja rauhallisesti lapsi osasi olla koiran kanssa. Ja sitten koira puri. Yllättäen, niinkö luulet? Katsotaan asiaa koiran kannalta. Koira ei ole ikinä elämässään istunut sohvalla. Ikinä asunut talon sisätiloissa, ikinä ollut näin paljon tekemisissä ihmisen kanssa. Koira ei ymmärrä vielä, että silitteleminen on kiva juttu. Paikka on uusi ja pelottava. Koira yrittää parhaansa olla näkymätön, että kukaan ei vahingoittaisi häntä. Koiraa pelottaa, hän ehkä nuolee huuliaan, katsoo sivuun, jäykistyy pelosta. Ihminen ei huomaa mitään näitä eleitä. Koirahan ei murise tai rimpuile, vaan istuu hiljaa. Tilanteen pelottavuus on jo liikaa koiralle, kukaan ei huomaa hänen pelkoaan, joten koiran on pakko purra. Meidän ihmisten tehtävä on ennakoida tällaiset tilanteet. Meidän tehtävämme on suojella koiraa liian vaikeilta asioilta. Koiralle riittää aluksi se, että hän istuu sohvalla itsekseen. Antakaa hänelle aikaa. Sanokaa lapselle, että ehkä kuukauden kuluttua sitten silitellään. Ei vielä. Ei liian nopeasti.

Unohda kynsien leikkaamiset, takkien pukemiset, harjaamiset, rapsutukset ja läheisyys. Ole hiljainen, turvallinen, rauhallinen ja eleetön hahmo koiran maailmassa ja anna koiran itse tulla sinun luoksesi.

Eräässä perheessä koira sai luun ja vetäytyi pihan perälle syömään uutta herkkuaan. Perheen tuttu käveli ohi, noin kolmen metrin päästä. Koira syöksyi piilopaikastaan ja puri ohikulkijaa. Epäluotettava, aggressiivinen koira? Ei suinkaan. Kotiutumisen alussa anna koiralle oikeasti rauha nauttia ruuasta ja nameista ja luista. Tee koiralle oma rauhallinen paikka vaikka koiraportilla, niin että koira näkee laumansa touhut, mutta voi rauhassa syödä ilman että pelkää ihmisten tulevan ja varastavan ruuat. Älä ota koiralta pois ruokaa ja luita. Vain kunnioittamalla koiran oikeutta ruokaan ja nameihin voimme ansaita koiran luottamuksen.

Liian monessa perheessä ei oikeasti muisteta sitä, että sukukokoukset ja juhlat voi järjestää myöhemmin, ei koiran kotiutumisen aikana. Yksi asia kerrallaan. Anna koiran tutustua rauhassa omaan kotiin, perheeseen, ulkotiloihin ja kutsu vieraita vasta myöhemmin. Teillä on toivottavasti yhteistä aikaa vuosikausia. Näistä vuosista, anna koiralle yksi vuosi sopeutua. Huomaat muutoksia koirassa jopa kahden, kolmen vuoden aikana. Siksi älä luovuta ensimmäisen kuukauden aikana.

Koira stressaa kaupungin ääniä ja yrittää hyökätä jokaisen ohikulkijan kimppuun? Joskus oikea ratkaisu voi olla se, että koira löytää kodin toisesta perheestä, jossa on rauhallisempi ympäristö. Mutta ei ennen kuin olet kääntänyt jokaisen kiven ja oikeasti yrittänyt. Herää aikaisemmin ja mene ulos, kun kaduilla ei ole vielä paljon porukkaa. Matkaa pidemmälle isompaan puistoon kävelylle. Löydä rauhallinen metsä kävelylenkkejä varten, sellaisia Suomi on täynnä. Kutsu mukaan rohkea ja luottavainen koirakaveri näyttämään esimerkkiä. Luo koirallesi onnistumisen hetkiä, vältä asioita joita koira pelkää.

Koira tulee itse viereesi, hakee huomiota, tulee luoksesi sohvalle ja sitten kuitenkin puree. Ihmiselle tämä on käsittämätöntä. Epäluotettava, luonnevikainen koira? Yhäkin, anna koirallesi aikaa. Koira on vielä kovasti hämillään ja stressi kierrokset ovat korkealla. Koira haluaa rakkautta, mutta pelkää samalla kovasti. Koira on epävarma. Joskus koira antaa laittaa valjaat ja tulee viereen ihan kiltisti, toisena päivänä iskee hampaansa ihmisen käteen, kivuliaasti. Ota silloin askel taaksepäin. Koiralla on liikaa asioita prosessoitavana, liikaa epävarmuutta ja pelkoja.

Usein koira on näkymätön ja ”helppo” ensimmäisen kuukauden ajan ja vaikeudet alkavat vähän myöhemmin kun koira rohkaistuu. Koira alkaa haukkua, rähistä ja kiihtyä. Omistajasta tämä voi tuntua takapakille kehityksessä, pettymykselle. Mitä olen tehnyt väärin? Nytkö koiran oikea, paha luonne tuleekin esille? Kyseessä ei ole kehityksen taantuminen, vaan luonnollinen osa kotiutumista. Siksi on tärkeätä muistaa, että koira ei kotiudu kuukaudessa eikä kahdessa. Anna koiralle aikaa. 

Koiraa ei voi opettaa olemaan kiltti. Koiraa ei voi vielä opettaa, piste. Stressiä ei voi opettaa pois. Koira ei ymmärrä sanojasi, ei ymmärrä komentoja. Vain aika, rauha ja koiran kunnioittaminen auttaa. Liian usein omistajat sanovat, että ”komensin koiraa”, ”huusin ei” ja ”silti vain jatkoi huonoa käytöstä”. Ei ole varmasti ihan oikein verrata koiria ja lapsia keskenään, mutta jos lapsesi itkee ja on surullinen, niin haluatko huutaa hänelle ja olla vihainen huonosta käytöksestä vai ymmärtää ja lohduttaa? Pureva koira on pelokas koira ja huutaminen ja komentaminen ei auta.

Koira ei olekaan sellainen kuin luulit? Ilmoituksessa sanottiin että koira on ystävällinen kaikille ihmisille ja nyt kotona onkin tuollainen pelokas ja pälyilevä koira, joka puri perheenjäsentä. Koiran piti tulla toimeen kaikkien koirien kanssa ja nyt kotonasi on päällä täysi tappelu uuden ja ensimmäisen koirasi välillä. Sinua on selvästi huijattu, harhaanjohdettu. Saamasi tuote ei vastaa mainoskuvausta ja on siten palautettava.

Muista yhäkin, että koirasi voi reagoida voimakkaasti elämänmuutokseen ja kuljetusautosta kävelee ulos erilainen koira kuin koiralle tutussa ja turvallisessa tarhaelämässä kuvattu koira. Tässäkin tapauksessa ainoa lääke on aika ja kärsivällisyys. Koirasi stressaa muutosta, vaikka stressin merkit eivät olisi meille selviä. Odota, anna aikaa.

Selvää on se, että sinun kiintymyksesi koiraan kasvaa ajan myötä ja työn kanssa. On liian helppo luopua koirasta ensimmäisen kuukauden aikana, koska et ole vielä kiintynyt koiraasi, et ole tehnyt sitä tarvittavaa työtä, jotta teistä tulisi ystäviä. Jaksa puoli vuotta, jaksa vuosi ja olemme täysin varmoja, että rakastat koiraasi ja koirasi vastaa takaisin luottamuksella ja rakkaudella. Muista, että joskus ne vaikeimmat koirat ovat niitä rakkaimpia koiria.

Jokainen koira on yksilö, oli se rotukoira tai taustoistaan tuntematon rescuekoira. Monessa tapauksessa joudut elämään koiran kanssa, joka ei ole sellainen kuin olisit halunnut tai toivonut. Joskus joudut nielemään pettymyksen ja toteamaan, että nyt meillä on tällainen koira, epätäydellinen ja vaikea tapaus ja nyt sitten eletään sellaista epätäydellistä elämää. Joudut ehkä luopumaan haaveista ja mielikuvista. Sitä kutsutaan elämäksi.

Haluamme ilman muuta, että olet yhteydessä yhdistykseemme missä tahansa asiassa kotiutumisen aikana. Tiimin jäsenet ovat aina valmiita soittamaan ja puhumaan asioista. Emme ole koirankouluttajia, mutta voimme jutella, rohkaista ja neuvoa sen minkä pystymme. Me olemme kaikki kokeneet saman mitä sinä nyt koet. Unettomat yöt, remmissä rähjäävän koiran kanssa turhautumisen, tappelevien koirien erottamisen sydän kurkussa, nolouden ja kauhun kun koirasi puree naapuria, rikkipurrut huonekalut. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka pitkään. Vertaistuki on ehdottoman tärkeätä ja puhu väsymyksestäsi ja turhautumisestasi meille ja muille koiranomistajille. Ongelmien kohdalla ota myös mitä pikimmiten yhteyttä koirankouluttajaan, jonka nimen ja yhteystiedot olet toivottavasti etsinyt jo adoptioprosessin aikana.

Tällä kirjeellä pyydämme vain sitä, että älä luovuta heti. Älä luovuta ensimmäisen viikon aikana, älä luovuta ensimmäisen kuukauden aikana.

Luovuta vuoden kuluttua, kun jokaisessa vaatteessasi on reikiä ja jokaisessa sormessasi puremajälkiä, luovuta kun olet menettänyt kaikki ystäväsi, luovuta kun sukulaiset pelkäävät tulla kylään. Luovuta sitten, kun olet joutunut muuttamaan autiotupaan metsän keskelle. Luovuta vasta, kun olet tehnyt kaikkesi koirasi eteen. Koira on nyt sinun oma koirasi. Sinun työsi, sinun vastuusi.

Meillä on kuitenkin sellainen kokemukseen perustuva aavistus, että jos annat koirallesi ja itsellesi vuoden aikaa, niin sen jälkeen et enää luovuta. Vuoden kuluttua voit katsoa ajassa taaksepäin hämmästyneenä ja ylpeänä. Minä tein sen, ajattelet Me teimme sen. Niin monet vaikeudet joiden vuoksi halusit luovuttaa ensimmäisen kuukauden aikana, ovat taaksejäänyttä elämää ja vieressäsi on paras ystäväsi, koirasi, jonka luottamuksen ja rakkauden olet ansainnut.

Muista antaa aikaa koiralle ja itsellesi <3